Kikkailin uuden Bloggerin Dashboardilla ja siinä vaiheessa, kun olisi ehkä pitänyt jättää vastaamatta "Yes", en vielä tiennyt tarvitsevani olemattoman Undo-nappulan palveluksia.
Uusi ulkoasu lanseerattu joka tapauksessa, vassokuu.
Joulu lähestyy ja kaikkein pikkutonttuinkin mielet lienevät tulvillaan iloa ja intoa. On aika valmistaa perinteinen prinsessalinna. Tällä kätevällä pikku leivonnaisella voi yllättää isät, äidit, siskot, veljet sekä natot: ohhoh, kun on pystyvä veikkonen, tuo.
Tarvikkeet:
1 kg piparkakkutaikinaa
2 dl sokeria
3 dl tomusokeria
n. 20 marmeladikuulaa (erivärisiä)
n. 10 eläin- ja ihmishahmoista karkkia
uuninpelti (ylimääräinen)
sininen pöytäliina
Valmistus:
1. Kaulitse taikina ohueksi. Leikkaa seinät, katot ja muut osat kaulitusta taikinasta ja siirrä pellille.
2. Pistä pelti pipareineen uuniin (n. 200 C). Ota ulos uunista, kun ovat kypsiä.
3. Sulata sokeri paistinpannulla. Käytä sulaa sokeria osien liimaamiseen. Huom! Varo ettet polta sormiasi, sokeri on kuumaa!
4. Käännä ylimääräinen (mielellään kylmä) uuninpelti ylösalaisin ja laita linnasi sen päälle. Valmista tomusokerista ja vedestä sopivan kiinteätä koristeluainetta. Koristele linnasi koristeluaineella ja karkeilla.
5. Istu sohvalle, nauti piparintuoksusta! Ihastele kättesi töitä! Kirjoita blogimerkintä!
Nyt on sitten nähty tuorein Bond-elokuva Casino Royale. Tätä leffaahan ovat kriitikot kehuneet jopa sarjan parhaaksi, yhtenä perusteena se, että Bondin hahmoa on mukavasti synkennetty ja turhaa pelehtimistä mielikuvituksettomilla leluilla vähennetty. Myös minä pidin realistisemmasta otteesta, tosin en väittäisi sitä klassikkobondeja paremmaksi, mutta Brosnan-elokuvien voittajaksi kylläkin. Klassikkobondeissa ne lelut eivät nimittäin korniudessaan haitanneet, ja varsinkin jälkikäteen klassikkojen vertaaminen kaanonin viimeisimpään yksilöön on mahdotonta, sen verran erityyppisiä leffat ovat.
Casino Royalessa leluja on vain yksi, mutta se onkin sitten todella ärsyttävä. Itse en yleensä tuohdu product placementista, mutta siinä vaiheessa, kun matkapuhelimen lähikuvaa näytetään elokuvassa yhteensä usean minuutin ajan, jotain on pahasti pielessä. Bondin Sony-Ericsson navigoi, tarkkailee elintoimintoja ja parantaa myrkytyksen. Pahikset eivät osaa kommunikoida kuin tekstiviesteillä ja pommithan laukaistaan perinteisesti Bluetoothin yli. Kaikilla on saman merkkinen luuri, ja se tulee myös katsojalle harvinaisen selväksi.
Odotan innolla seuraavaa Bondia, jossa kaduilla ajaa pelkkiä Fordeja.
Olin eilen korruptiorekrytointiexculla, jossa eräs kansainvälinen konsulttitoimisto tarjosi meille opiskelijoille kokkikoulusessiot Tony's Delillä ja jatkot Luxissa. Tässä illan plussat ja minukset:
Tony's kokkikoulu:
+Kokkaaminen on kivaa, ja ammattikokin avustuksella siinä oikeasti oppiikin jotain
+Ruoat olivat sopivat vaativia, ts. joutui näkemään vaivaa, mutta epäonnistumisen riski oli pieni
+Superystävällinen henkilökunta ja hyvä sijainti
-Hinnasta en tiedä, mutta epäilenpä, ettei tällaista omalla rahalla voisi tehdä
Lyhyesti: Mahtava paikka esimerkiksi firman pikkujoulujen viettoon. Tekemisen iloa.
Lux:
+Ihan tyylikäs paikka, jossa palvelu pelasi: kun skumppalasi lensi lattialle, parinkymmenen sekunnin kuluttua paikalla oli kaksi siivoojaa
+Varattu looshi ja sen oma baarikaappi olivat loistohomma
+Näin Dannyn
+Ei teinejä...
-... vaan keski-ikäisiä naisia
-Danny esiintyi, ja muutenkin musiikkitarjonta kävi pidemmän päälle ahdistamaan
Lyhyesti: Paremman väen Zetor.
Uudet Sam and Max pelit julkaistaan kuudessa episodissa. Pelasin ekan episodin demoa ja päädyin tilaamaan koko kauden. Suosittelen lämpimästi, sillä
Vanhemmillani oli ollut jokusen vuoden Braunin Aromaselect kahvinkeitin termarilla (kuvassa). Laite oli ilmeisen pidetty ja hyvin toimiva, kunnes alkoi vuotaa vettä. Pieni vedenvuoto ei vanhempiani säikäyttänyt, ennen kuin keitin eräänä aamuna rupesi myös savuamaan. Onneksi tästä ei seurannut hetkellistä ikävää hajua kummempia ongelmia.
Minulla on omassa kodissani myös Braunin Aromaselector, tosin lasipannulla ja maitovaahdottimella tuunattuna. Nyt sekin alkoi vuotaa. Savua ei vielä nouse, mutta eipä tuota uskalla enää yksin töpselissä pitää.
Miksi kirjoitin tästä tänne? No ettei kukaan muu hanki tuollaista helvetinkonetta. Selkeä tyyppivika, sano!
M-A:n kanssa emme ole vielä päättäneet uuden kahvinkeittimen hankinnasta. Vanhempani sen sijaan tekivät jo ostopäätöksensä. Arvatteko jo, minkä ostivat? No Braunin tietysti! Kun siitä edellisestä jäi ihan toimiva varapannu vielä!
---
Samassa yhteydessä voisin mainita myös yhdestä Severin-merkkisestä kahvinkeittimestä, joka meillä oli inttiaikoina messissä (Severin valmistaa kaikista laitteista sen halvimman vaihtoehdon Prisma-myyntiin). Se unohtui yhden leirin ajaksi päälle, ja kun palasimme viikon jälkeen kasarmille, oli laitteesta jäljellä enää epämääräinen muovimöykky, josta lähti sähköjohto. Se oli siistiä!
Lauantaina Huuman paikan MTV3:n primetimessa otti Mikko Leppilammen ja Andre Wikströmin hostaama Nevada. Tekijöiden mukaan Nevada on "sekoitus legendaarisia Saturday Night Livea ja Monty Pythonia sekä lauantai-illan tv-viihdettä ja Las Vegasin viihdeshowta, jossa esiintyy Rat Pack". Ensimmäisen jakson perusteella kyseessä on kuitenkin sarja, jossa Mikko Leppilampi laulaa liian usein lahjoihinsa nähden ja Andre Wikström alisuoriutuu koomikkona.
Vaikkei sarja muuten mainintaa ansaitsisikaan, ensimmäisessä jaksossa oli yksi mieltä lämmittävä osio: tuotanto otti kantaa viimeisimpään kiekkoskandaaliin, jossa urheilutoimittaja Kaj Kunnas oli suorassa TV-lähetyksessä tapaillut suullaan Mats Sundinin nimen jälkeen sanan "homoseksuell" (kts. esim. Aftonbladet: Homo-attack på Sudden i Hockeykväll). Ohjelmassa nimittäin kutsuttiin lavalle mieskuoro, joka esitti sonaatin "Mats Sundin är homoseksuell". Tässä mainiossa laulussa otsakkeen lisäksi nostettiin esiin mm. tosiasia siitä, että "han är bög, han är jättebög" (B-osa).
Vaan eivätpä tainneet Nevadan tekijät arvata, että laulusta nousisi uusi skandaali, kuten Iltalehti tänään uutisoi. Ruotsalaiset ovat kuulemma suuttuneet Mats Sundinin pilkasta, sillä MTV3:n nettikeskustelussa lukuisat kommentoijat ovat määritelleet Nevadan laulun "typeräksi". Saku Tuominenkaan ei ole kommentoinut asiaa.
Timsku oli löytänyt blogistani yhteneväisyyksiä eräisiin autolehtiin. Keskusteltuani markkinointipäällikköni kanssa tällaisten assosiaatioiden tarjoamista mahdollisuuksista, päätin hyödyntää mahdollisia synergioita lanseeraamalla tissit. Olkaa hyvät.
Internet Explorer 7 ja Firefox 2.0 julkaistiin tässä kuussa. Parin vuoden ajan olen toiminut tiukkana Firefoxin puolustajana, mutta nyt päätin panna objektiiviset kiikarit silmäin päälle ja tarkastella näiden uutuuksien eroja.
Perustoiminnallisuus: Peruskäyttäjälle molempien selainten toiminnallisuus riittänee. IE tukee vihdoinkin sekä välilehtiä, erilaisia hakukoneita että RSS feedejä. Toisaalta Firefoxin välilehtitoiminnallisuus on hitusen kehittyneempi ja peruspaketissa onkin jo valmiiksi mukana muutama aiemmin laajennuspalikkoina tarjottu toiminnallisuus.
Lisäominaisuudet: IE:n erillinen zoom-nappula, joka näyttää tämänhetkisen zoomin prosentteina, on nasta. Firefoxissa on oikolukutoiminto (jonka suomalainen kytkee pois, ainakin jos joka toinen kirjoitettu teksti on suomea ja joka toinen englantia), "Live Titles" (jonkinlaiset elävät kirjanmerkit, saas nähdä, mitä tästä tulee) ja tuki ohjata tilatut RSS feedit erilliseen lukuohjelmaan.
Standardit: Acid2-testi sen kertoo: IE on yhä CSS tuessaan kaukana tuliketun takana (joskin Opera taitaa olla ainoa tuon testin kokonaan läpäissyt selain). Myöskään JavaScript tuki ei ole IE:ssä vieläkään kunnossa, joskin tehokkuusongelmat garbage collectionissa on ilmeisesti ratkaistu ainakin jollain tasolla.
Ulkoasu: Firefox näyttää samalta kuin ennenkin, tosin kuvakkeita on tuunattu hieman karkimmiksi. IE:n ulkoasu onkin uudistetumpi, mm. menupalkki ei oletuksena ole näkyvissä. Jollain sairaalla tavalla tykästyin IE:n yksinkertaistettuun ulkoasuun.
Käytettävyys: Jos ajatellaan esim. aloittelevaa tabien käyttäjää, IE7 on jopa parempi vaihtoehto: uuden tabin saa luotua tälle varatusta erillisestä painikkeesta, ja uuden "tyhjän" tabin pohjana on ohjeistus/selitys välilehtien toiminnasta. Käytännössä merkittäviä eroja ei kuitenkaan ole.
Tuomio: Olen nyt pari vuotta levittänyt Firefox ilosanomaa kaikille IE-käyttäjille. Vaikka IE7 jää yhä Firefoxin taakse (erityisesti standardeissa), se on mielestäni "riittävän hyvä" peruskäyttäjälle. Toisin sanoen, jos joku lähipiiristäni on jo ryhtynyt käyttämään IE7:aa, en todennäköisesti enää yritä käännyttää häntä, mutta vanhempien selainten käyttäjille tarjoan edelleen tiukasti Firefoxia. Tämä on ehkä moraalisesti väärä valinta, mutta olkoon.
Keskustelu:
Firefox vs. IE7 vahvistaa mielenkiintoisesti yhtä open source -kehitykseen liitettyä oletusta: avoimen lähdekoodin yhteisöt tuottavat enemmän ominaisuuksia paremmalla teknisellä laadulla, mutta käytettävyyden kehitykseen suuryritykset pystyvät tyypillisesti panostamaan enemmän. Toki voidaan argumentoida, että välilehtiä - jotka ylipäätään parantavat selailua merkittävästi - saatiin odottaa Microsoftilta vuosia. Itse näkisin kuitenkin välilehdet teknisenä featureinnovaationa niiden käyttöliittymäluonteesta riippumatta. Mielenkiintoista onkin se, että vaikka välilehdet saivat yhä suuremman merkityksen selailussa, vasta Microsoftin tuotteesta löytyi erillinen nappula välilehden luomiselle. Uskokaa tai älkää, esimerkiksi äitini ei etsi tiedosto-valikosta uuden tabin luovaa nappulaa saatika tajua painaa Ctrl-T. Lisäksi uuden tabin luonnista syntyvän tyhjän tilan käyttäminen ohjeistamiseen on aika nerokasta: se ei haittanne ketään, mutta pakottaa käyttäjän edes näkemään ohjeet.
En ole huomioinut arviossa ja kommenteissani juurikaan Operaa, Safaria tai pienempiä selaimia. Minulla ei ole niistä paria käyttökertaa suurempaa kokemusta, ja voi toki olla, että ne jyräävät joiltain osin Firefoxinkin. Vertailuni ei myöskään mennyt pintaa syvemmälle, kiinnitin huomiota vain selkeimpiin uudistuksiin ja eroihin. En uppoutunut myöskään tarkastelemaan add-on-markkinaa. Jättäkää siis toki kommentteja, jos haluatte laajentaa näkökulmaani.
Juuri, kun olin viime yönä nukahtamassa, havahduin outoon kohinaan. Ikkunanverhojen välistä tulvi sisään kirkasta valkoista valoa, joten päätin nousta ihmettelemään, mikä mättää. Unenpöpperössä avasin parvekkeen oven, josta jo väsähtäneet silmäni saivat yliannostuksen luxeja. Joku oli pystyttänyt pihallemme valonheittimen.
Kun aivoni olivat saaneet laskettua yhteen pumppauksen äänet, pihalla lojuvat letkut, ison punaisen auton, jonka katolla on valonheitin sekä hassuihin kypäröihin pukeutuneet, ympäriinsä juoksentelevat miehet, ymmärsin katsovani paikallista (vapaa?)palokuntaa.
Lyhyen tilannearvion jälkeen totesin, että ei, nyt ei ole kyse tulipalosta, vaan päin vastoin: pihamme läpi virtaava joki oli tulvinut muutaman sadan metrin päässä talostamme, ja nuo urheat miehet pyrkivät siirtämään tulvavettä pihallamme olevaan lampeen kahdella (!) letkulla. Hetken ajan jaksoin valokuvata naapurustomme kautta aikain mielenkiintoisinta luonnonkatastrofia, mutta sitten päätin jatkaa unia. Tämä oli tyhmästi tehty, todetaan se heti tässä vaiheessa.
Juuri, kun olin uudestaan nukahtamassa, pihalta alkoi kuulua helvetillinen kolina ja pauke. Kylpytakki rotevan vartaloni suojaksi siis ja parvekkeelle kyyläämään taas. Ilmeisesti letkut eivät olleet riittäneet veden siirtoon, joten palokunta oli päättänyt kutsua paikalle kaivinkoneen kuljettajineen leventämään lammestamme lähtevää uomaa, jotta patoefekti pienenisi.
Vaikka olinkin hieman harmistunut (kello oli tässä vaiheessa n. 2 yöllä), kaivinkoneen touhu oli lopultakin ihan nastaa katsottavaa. Varsinkin siinä kohdassa, kun kuljettaja huomasi, ettei pääse ylös jorpakosta, päätin noutaa uudestaan kamerani.
Sitten sade loppui ja tulva hävisi.
Eilisessä merkinnässäni arvioin virheellisesti, että Googlen YouTube hankinta lopettaisi spekuloinnit siitä, voiko tuollaisen palvelun ylläpitäminen olla kannattavaa: radiota kuuntelemalla minulle paljastui, etteivät kaikki usko Googlen kykyyn kaupallistaa palvelua.
Ohjelma, jota kuuntelin, oli YleX:n aamupäivä, jonka asiantuntevat juontajat pohtivat sitä, miten Google saattoi tehdä kaupassa aika typerän sijoituksen, lähinnä perustuen kolmeen argumenttiin. Ensinnäkin, videoiden jakaminenhan on laitonta toimintaa, josta joku Ylen hallintoneuvoston johtaja (tjsp.) oli sanonut, että "kyllä sen pitäisi olla selvää, ettei toisen omaa saa varastaa". Toiseksi, palvelu ei tuota rahaa ja asiakkaatkin taitavat olla enemmän viehättyneitä siitä laittomasta puolesta, joka palveluun liittyy. Kolmanneksi, luulisi niiden muistavan IT-kuplan.
Ensimmäinen argumentti laillisuudesta on hankala. Jossakin jenkkicasessä pohdittiin muistaakseni ISP:n vastuuta tilanteessa, jossa käyttäjä laittaa nettiin materiaalia ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Lopputulos oli, ettei ISP ole vastuussa, kunhan pyydettäessä poistaa tiedostot ja harjoittaa kohtuullisissa määrin omavalvontaa. YouTube tekee molempia resurssiensa puitteissa, ja ymmärtääkseni tämän hetkinen käsitys on se, että lafka on tässä suhteessa rinnastettavissa ISP:hen. Vaikka tämä tulkinta osoittautuisikin vääräksi, uskon Googlen pystyvän ratkaisemaan tekijänoikeusongelmat mainosprovikkamallilla tai vastaavalla korvausmenettelyllä.
Toinen argumentti onkin sitten jo yksinkertaisesti tyhmä. Totta on, ettei YouTube nykyisellään tuota yhtään rahaa, mutta sillä on käsittämätön käyttöaste (oman ilmoituksensa mukaan n. 100 miljoonaa videolatausta vuorokaudessa) ja asiakaskunta, joka varmasti mahdollistaa erilaiset mainosliiketoimintamallit. Radiofilosofit pohtivat kieltämättä pidemmälle, että eikös se kaupallistuminen sitten aja ne (laittomuudesta viehättyneet) käyttäjät pois? Retorisena vastakysymyksenä voi vain heittää, että onko Googlen hakukone kuollut käyttäjien puutteeseen mainosten myötä? En myöskään ymmärrä pointtia siitä, että käyttäjät olisivat erityisen innostuneita palvelun laittomuudesta tai kapinallisuudesta, ainakin itse vierailen siellä sen sisällön vuoksi.
IT-kuplaan vetoaminen ylittääkin jo käsittämättömyyden rajan. Suurin osa kuplasta syntyi siitä, kun sijoittajat investoivat ideoihin, joiden takana ei ollut välttämättä mitään konkreettista, saatika olemassa olevaa asiakaskuntaa. Uskallan väittää, että palvelu, jonka kautta tavoittaa kymmeniä, jollei satoja miljoonia nettikäyttäjiä päivässä, on tuon hinnan väärtti (hinta ei muuten ole viidesosaakaan Googlen tämän vuoden liikevaihdosta).
Voi olla, ettei investointi maksa itseään takaisin ja koko YouTube kuihtuu pois ennen pitkää. Se on riski, joka liittyy liiketoimintaa. Omasta mielestäni hankinnan kritisointi yllä kuvatuilla "maalaisjärjen" argumenteilla ei kuitenkaan ole kantavaa.
Small print: En kuunnellut radio-ohjelmaa loppuun, joten en tiedä, mihin lopputulokseen juontajat päätyivät spekuloinnissaan. Tiedän myös, ettei YleX:n päiväohjelmien ajankohtaiskatsauksia kannattaisi välttämättä ottaa vakavasti: minun olisi ehkä kannattanut tyytyä hymähtelemään itsekseni, mutta halusin blogata, joten sain tästä hyvän tekosyyn. Aika pitkä merkintä tulikin.
YouTuben hankinta oli mielenkiintoinen veto Googlelta. Ainakin se pisti lopun kahvipöytäkeskusteluille siitä, miten videoiden ilmaisjakaminen voi olla kannattavaa (jättimäiset kaistamaksut) saatika laillista, ja miten "kyllä se YouTuben taru pian päättyy". Google maksoi YouTubesta 1,65 miljardin dollarin edestä osakkeitaan, joten eivät omistajat aivan tyhjin käsin jääneet.
Itseäni kiinnostaa tässä kaupassa erityisesti se, mihin suuntaan YouTubea kehitetään jatkossa. Pressitiedotteen mukaan YouTube jatkaa omana mainiona palvelunaan, mutta toisaalta "kaupassa [YouTuben toimintaan] yhdistyy Googlen asiantuntemus informaation hallinnassa ja uusien Internet-mainostamisen mallien kehittämisessä". Yhtiöt aikovat myös yhdistää resurssinsa "seuraavan sukupolven mediapalvelun kehittämisessä".
Sitä, mihin tämä konkreettisesti johtaa, on varmaankin turha lähteä vielä arvailemaan. Siitä olen kuitenkin onnellinen, että YouTuben osti juuri Google, joka ei välttämättä pilaa toimivaa palvelua, vaan saa tehtyä siitä businestä hukuttamatta käyttäjää mainosroskaan.
Kohdatessani tänään viidennen Hesburgerin valomainoksen päätin ajaa tien sivuun. En voimaan pahoin vaan koeostamaan Kebabrouheisen (2,95). Ajattelin säästää aikaa ja lihaksiani, joten ajoin miehekkäästi suoraan drive-in-kaistalle, jossa oli vain kaksi autoa edelläni. Toinen luukulla, ja toinen "tilauskaiuttimen" kohdalla. Kello oli 20.30.
Kello 20.40 jonossa toisena ollut auto sai tilauksensa tehtyä. Ajoin "tilauskaiuttimen" kohdalle ja avasin ikkunan. Radiossa soi Maija Vilkkumaa.
Kello 20.45 ensimmäisenä jonossa ollut sai tilauksensa luukusta. Laitoin ikkunaa pienemmälle, koska auton sisään satoi vettä. Edelläni ollut auto ajoi luukulle. Radiossa soi White Stripes.
Kello 20.50 minulta pyydettiin tilausta. "Kebabrouheinen, pelkkä hampurilainen", sanoin. "Ai kebab, vai?", miesääni vastasi. "Joo, sanoin takaisin". Radiosta kuului höpinää.
Kello 20.55 edelläni ollut auto sai tilauksensa luukusta. Ajoin luukulle. Sisällä oli kolme työntekijää, joilla vaikutti olevan kivaa ja lämmintä. Luukku ei auennut minulle. Radiossa soi Maj Karma.
Kello 21.00 luukku aukeaa. Suljen radion. "Sulleko oli tää Kebabi?", Harjoittelija-niminen kundi kysyy. Katson varmuuden vuoksi ympärilleni. Kyllä olen ainoa jonossa. "Joo", vastaan. Häiskä ojentaa kätensä, laitan siihen euron ja kakseuroa. "Multa on viissenttiset lopussa", kaveri sanoo. "Ei se mitään, anna vaan se hampurilainen, niin saat pitää sen". Ei käy. Joku mimmi juoksee hakemaan minulle vaihtorahaa.
Kello 21.05 saan ruokaa ja viissenttiä. "Sorry, että kesti, meillä on ollut vähän ruuhkaa", Harjoittelija pahoittelee. "Ei se mitään", vastaan.
Kello 21.10 tulen kotiin ja keksin (taas) liian myöhään, mitä viimeiseen replaan olisi pitänyt vastata: "Vompatti sentään, teillä kävi kolme asiakasta sisällä ja kolme autokaistalla puoleen tuntiin, ja teitä on - sormiapinan nimessä - kolme tyyppiä siellä kopissanne nostamassa tuplapalkkaa. Mitähän Heikki Salmela tähän sanoisi, häh? Vanha vihtori Papa Giovannikin tekee safkaa nopeammin!"
Kello 21.15 Kebabrouheisen sisältä löytyi jauhelihapihvi.
Edit 4.10.2006: Kirosanat korvattu kivemmillä termeillä yleisön pyynnöstä.
Hommasin tuon Google AdSensen sivulleni lähinnä kokeilumielessä: voiko tuollaisen systeemin kautta tällainen pienemmän piirin blogi ikinä tuottaa rahaa ylläpitäjälleen? Tähän kysymykseen en vielä osaa vastata, mutta kommentoinpa tuota järjestelmää muuten.
Systeemihän perustuu siihen, että jonkinlainen tekoäly käy läpi sivuille kirjoittamaani tekstiä ja pyrkii sen perusteella arvaamaan mainosaiheita, jotka sopisivat lukijakunnalleni mahdollisimman hyvin. Ihan fiksu keksintö, ja kun tarkastellaan Googlen liikevaihtoa, selkeästi myös kannattava.
Joinain hetkinä tulee kuitenkin sellainen tunne, että järjestelmään on koodattu jonkinlainen sarkastisuus- ja/tai vittuilu-moduuli. Vai mitä sanotte seuraavasta blogiini ilmestyneestä mainoksesta:
Onneksi voin lohduttautua sillä, että tämäkin mainos lienee suunnattu enemmän lukijoilleni kuin itselleni... ;)
Nokian tänään julkistama multimediatietokone N95 oikeuttaa jo ko. termin käytön ja ylipäätäänkin Nseriesin erottamisen perinteisestä kännykkäkategoriasta. Miten kehtaan väittää tällaista? Viisi syytä:
Olin jo pidemmän aikaa harkinnut DVB-C kortin hankkimista PC:hen, jotta yhdistettyyn makuu- ja työhuoneeseemme saisi telkkarin ja jotta koko talossa olisi edes yksi tallentava laite. Nettiforumien ja lehtien perusteella nämä laitteet olivat kuitenkin melko susia vielä puolisen vuotta sitten, ainakin kun mietitään seuraavia vaatimuksia:
Miksi autovaraosia ei saa asutuskeskusten läheltä? Tämä oli päälimmäisenä mielessäni, kun aamulla koulumatka tyssäsi laturin hihnan katkeamiseen. Päädyin etsimään varaosaliikkeitä niin kännykälläni, vierailemalla huoltoasemalla (Leppävaaran Shellin myyjä: "ei meil oo ja ei noil lähishelleilkään oo, emmä tiiä, kai jostain kauempaa saa") kuin nettisurffailemallakin. Loppujen lopuksi matkustin julkisilla 40 minuuttia Suomenojan Biltemaan, normaalisti autolla matkan taittaisi alle vartissa. Jos joku vielä ihmettelee, mihin autoa tarvitsee pääkaupunkiseudulla, niin tässä vastaus: autotarvikeliikkeissä vierailuun!
Päätin samalla vaihtaa myös ohjaustehostimen hihnan. Biltemalle tästä pitkä miinus, sillä myivät minulle vääränmittaisen hihnan (muutaman sentin liian pitkä), vaikka "tarkistivat" oikean osan varaosaluettelostaan (toivat kuitenkin väärän, tsekkasin tyhmänä vasta kotona) JA annoin heille referenssinä vanhan hihnan. Onneksi tuo vanha ei kuitenkaan ollut vielä aivan risa, joten auto liikkuu taas. Nyt pitää enää arpoa, jaksanko käydä vaihtamassa väärän pois. Taloudellisesti ottaisin siinä takkiin bensojen ja ajan muodossa, olihan osan hinta kokonaista 3,5 €.
Tuoreimman Pelit-lehden innoittamana päädyin hankkimaan Cayluksen, mielenkiintoisen kaupunginrakennuslautapelin. Torstaina saatua peliä mökkiviikonlopun pelailtuani voin yhtyä Pelitin viiden tähden luokitukseen.
Netistä varmaan löytyy miljoonia sivuja, joissa selitetään enemmänkin tästä pelistä. Omat yleisluontoiset kommenttini ovat:
Eilen tuli vastaan yksi näppärä käyttötapaus älypuhelimille ja multimediatietokoneille: postilähetysten seuranta ja lunastus. Kaupungilla pyöriessä voi avata sähköpostista tilatulle paketille kuuluvan seurantalinkin, ja mikäli niin hyvä tuuri olisi käynyt, että seurantasivuston mukaan paketti olisi jo postitoimipaikassa, voi sen käydä lunastamassa seurantakoodia vastaan.
Ei tämä varmasti ole syy hankkia kehittyneempää kännykkää, mutta mikäli tilailee enemmänkin tavaraa nettikaupoista ja lelut on valmiiksi olemassa, voi tällä helposti saada tuotteen lunastettua päivää aiemmin, ilman että tarvitsee käyttää oikeaa tietokonetta (=käydä välissä kotona).
Uusi blogi lisätty linkkilistaan. Ei mitään hajua, kenen blogi tuo on, mutta sen nimi tuo mieleen siskoni.
Kävin tänään IKEA:ssa ostamassa pari Karsten konttorituolia. Mallin olin valinnut jo pari viikkoa sitten, mutta silloin tämä uutuustuote oli valitettavasti lopussa. Ystävällinen myyjä kertoi kuitenkin jo tuolloin, että viikolla 36 niitä pitäisi tulla.
Kolme puhelinsoittoa ja ylimääräisen viikon odotus myöhemmin tavaraa oli kuulemma tullut, joten suuntasin autoni Vantaan IKEA:an, jossa näitä olisi enemmän kuin Espoossa. Ihan vaan kaiken varalta, jottei tulisi turha reissu.
Työtuoliosastolla tuotteessa oli kuitenkin lappu, jossa kerrottiin, että tuotteella on valitettavasti toimitusongelmia. Kiva juttu, myyjän puheille taas. Tämä myyjä tarkisti saldon tietokoneeltaan, varastossa pitäisi lapusta huolimatta olla 29 kpl jäljellä. Kun rupesin varmistelemaan tilannetta, hän soitti vielä varastoon tarkistaakseen tilanteen. Lopputulos oli vähintäänkin mielenkiintoinen: 29 tuolista vain yksi olisi saatavilla, muut oli kuulemma laitettu sellaiseen hyllyyn, ettei niitä turvallisuussyiden vuoksi saa hakea silloin, kun kauppa on auki. Call centerissä ei kuulemma aina olla ihan ajantasalla. Mikä lohdutus.
Vaikka kevyt vitutus olikin jo noussut, päätin ostaa sen ainoan tuolin, sillä toisihan sekin muutoksen parempaan (ainakin toiselle taloutemme jäsenistä). Yllätys varastossa olikin suuri, kun varastoduunari kertoi näitä olevan 29 saatavilla. Kerroin miehelle yläkerran tapahtumista ja kehoitin häntä varmistamaan tilanteen vielä. Ei kuulemma tarvitse, sillä nämä tulevat kyllä varmasti palveluvarastosta...
Ei siis muuta kuin kassan kautta palveluvaraston luukulle. Kymmenen minuutin päästä palveluvaraston tyyppi tuo minulle ... YHDEN TUOLIN! Tässä vaiheessa meinasin todella unohtaa, että olen pohjimmiltani herrasmies. Onneksi kaveri totesi nopeasti, että "toinen tuoli kuljetetaan kyllä heidän piikkiinsä kotiovelle mahdollisimman pian".
Tästä luxuspalvelusta tyytyväisenä päätin lähteä nostamaan maljan akvaviittiä köttbullareiden ja rouvani kera.
Tarinan opetus:
En ole ikinä nähnyt yhtä montaa poliisiautoa, kuin tunti sitten Tuusulanväylällä. Lentokentän risteyksen ja Ykkös-Kehän välillä jokaisessa liittymässä ja sillalla vilkkuivat sinivalot ja vastaan ajoi kolmen poliisiauton saattama limo. Yhteensä näin n. 15-20 poliisiautoa viiden kilsan matkalla.
Havainnot kirvoittivat spekuloimaan silloilla maleksivien autojen tarkoitusta, lopputulos pohdinnoille oli, että kyttäävät siellä salamurhaajien varalta. Tiedä häntä, mutta M-A totesi skenaarion olevan kuin suoraan jostain Ludlumin kirjasta. Siis snipereita silloille vaan.
Jännää.
Saatuani viime viikolla Nokia N91:n "ikuisuuslainaan", päätin hankkia uudet kevytkuulokkeet, jotka kulkisivat kätevästi mukanani, olisivat äänenlaadultaan riittävän hyvät ja maksaisivat n. 30-50 euroa. Lisäsin (mahdottomaan) yhtälöön myös vaatimuksen siitä, että kuulokkeet saisivat olla suljetut, jottei niistä vuotaisi liikaa ääntä ympäristöön: en itse tykkää kuunnella muiden musiikkia julkisilla liikkuessani, joten miksi kiusaisin itsekään toisia. Raamatullinen lähestymistapa siis.
Alkukarsinnan suoritin näillä kriteereillä nettiarvosteluja lukien. Tämän perusteella potentiaalisimmiksi vaihtoehdoiksi nousivat Sennheiserin PX-200 ja AKG:n K 26 P mallit. Nettiarvostelut antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kevytkuulokkeiden joukossa suljettu design ei ole vättämättä kovin hyvä juttu, joten päätin ottaa loppusuoralle mukaan myös Sennheiserin PX-100 mallin, jota tituleerattiin Kossin legendaaristen PortaProitten veroiseksi malliksi (Koss tippui pois omista vaihtoehdoistani jo pelkästään typerän designinsa vuoksi). Molemmat Senut löytyivät lainaan työpaikalta ja AKG:t kaverilta, joten olin valmis aloittamaan käytännön vertailun.
Ensimmäisen testini tein Yamahan RX-V650 kotiteatterivahvistimella käyttäen "Pure Direct" tilaa, jossa laite kytkee esivahvistimen kokonaan pois ja syöttää ääntä ainoastaan pääteasteen kautta. Kuunneltuani tovin YUP:ta, DJBB:tä sekä Mr Oizoa (pitäähän sitä bassoakin saada), pystyin toteamaan seuraavaa: PX-100, testin halvin kuuloke rokkaa! Koko taajuusskaala kuului ainakin amatöörin korviin riittävän puhtaasti ja tasapainoisesti. PX-200 oli keski- ja yläpäästä melko lähellä PX-100:aa, mutta bassopuoli oli todellinen pettymys. Lussua meininkiä. K 26 P:n bassot puolestaan jyrisivät kuulokkeiden kokoon nähden kuin ukkonen, mutta keski- ja yläpäät jäivät tuhnuisiksi.
Toiseen testiini kytkin esiasteen päälle ja fiksailin hieman basso ja treble asetuksia. PX100:n kanssa näiden vääntelyllä ei ollut suurta merkitystä, sillä ääni oli tarpeeksi hyvä muutenkin. PX-200:n bassoja ei saanut riittävälle tasolle mitenkään, K 26 P:n bassoa vähentämällä puolestaan ääni muuttui hieman tasapainoisemmaksi.
Viimeisen testini suoritin "maasto-olosuhteissa" N91:llä. Laitteen äänenlaatu ei aivan yltänyt Yamon tasolle, mutta perussoundi oli kuitenkin hyvä. Jostain syystä PX-200 ei kärsinyt aivan yhtä paljon bassottomuudesta N91:n kanssa, liekö oletustaajuussäädöissä hieman bassovoittoisuutta. Yleisesti ottaen suuria eroja ensimmäisen testin havaintoihin ei kuitenkaan esiintynyt. Kun hylkäsin perussäädöt ja siirryin käyttämään laitteen yllättävän hyvää taajuuskorjainta, pystyin tasoittamaan testiyksilöiden välisiä eroja vähentämällä K 26 P:n bassotoistoa ja lisäämällä siihen hieman keskiääniä. Kokeilin samaa temppua myös PX-200:lla lisäämällä bassoa, mutta ilmeisesti N91:n vahvistin ei kovinkaan hyvin tästä selviä: varsinkin äänenvoimakkuutta nostettaessa ääni särkyi.
Jos tarkastellaan K 26 P:n ja PX-200:n heikkouksia ja vahvuuksia musiikkilajillisesti, havaitaan mielenkiintoisesti, että molemmat tuntuvat kärsivän eniten rokin kanssa, tosin eri syistä. Jarkko Martikaisen ja Robbie Williamsin lauluäänten vääristyminen K 26 P:n kanssa vitutti, ja PX-200:n bassojen munattomuus toi mieleen Cantores Minoresin.
Ulkoasultaan ja kuljetusmahdollisuuksiltaan Sennheiserit pieksevät AKG:n. Näppärä muovikotelo suojaa laitteita paremmin kuin pussukka, ja AKG:n korvien kohdalle tulevat "haitarit" näyttävät ainakin omaan makuuni typeriltä. Lisäksi Sennheisereiden pannan säätömahdollisuudet sopivat ainakin omaan makuuni paremmin.
Viimeinen testikriteerini oli kuulokkeiden äänieristys. Käytännössä PX-100 vuosi kaiken äänen, PX-200 oli käytännössä äänetön ja K 26 P suhteellisen hyvin eristetty. Tämä oli ikävä takaisku muuten ylivoimaisille PX-100:lle, ja tästä seuraa myös testini dualistinen lopputulos: mikäli haluat välttämättä suljetut kuulokkeet, osta AKG K 26 P. Muuten, osta PX-100:t. Ne ovat edulliset ja hinta-laatu-suhteeltaan lyömättömät kuulokkkeet.
Itse päädyin tinkimään äänieristyksestä, niinpä laukussani matkaavat tällä hetkellä upouudet PX-100:t.
Muiden mielipiteitä testikuulokkeista:
Jo lähes vuoden suljetulla sivustolla vaikuttanut Onnea Suomi -blogi muuttui tänään julkiseksi.
Onnea Suomi!
