Öisistä vieraista

Juuri, kun olin viime yönä nukahtamassa, havahduin outoon kohinaan. Ikkunanverhojen välistä tulvi sisään kirkasta valkoista valoa, joten päätin nousta ihmettelemään, mikä mättää. Unenpöpperössä avasin parvekkeen oven, josta jo väsähtäneet silmäni saivat yliannostuksen luxeja. Joku oli pystyttänyt pihallemme valonheittimen.

Kun aivoni olivat saaneet laskettua yhteen pumppauksen äänet, pihalla lojuvat letkut, ison punaisen auton, jonka katolla on valonheitin sekä hassuihin kypäröihin pukeutuneet, ympäriinsä juoksentelevat miehet, ymmärsin katsovani paikallista (vapaa?)palokuntaa.


Lyhyen tilannearvion jälkeen totesin, että ei, nyt ei ole kyse tulipalosta, vaan päin vastoin: pihamme läpi virtaava joki oli tulvinut muutaman sadan metrin päässä talostamme, ja nuo urheat miehet pyrkivät siirtämään tulvavettä pihallamme olevaan lampeen kahdella (!) letkulla. Hetken ajan jaksoin valokuvata naapurustomme kautta aikain mielenkiintoisinta luonnonkatastrofia, mutta sitten päätin jatkaa unia. Tämä oli tyhmästi tehty, todetaan se heti tässä vaiheessa.

Juuri, kun olin uudestaan nukahtamassa, pihalta alkoi kuulua helvetillinen kolina ja pauke. Kylpytakki rotevan vartaloni suojaksi siis ja parvekkeelle kyyläämään taas. Ilmeisesti letkut eivät olleet riittäneet veden siirtoon, joten palokunta oli päättänyt kutsua paikalle kaivinkoneen kuljettajineen leventämään lammestamme lähtevää uomaa, jotta patoefekti pienenisi.


Vaikka olinkin hieman harmistunut (kello oli tässä vaiheessa n. 2 yöllä), kaivinkoneen touhu oli lopultakin ihan nastaa katsottavaa. Varsinkin siinä kohdassa, kun kuljettaja huomasi, ettei pääse ylös jorpakosta, päätin noutaa uudestaan kamerani.

Sitten sade loppui ja tulva hävisi.