Mainos
Aloitin ravintolablogin. Se on nimeltään Safkaa Stadissa, ja löytyy täältä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arviot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arviot. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina, syyskuuta 14
sunnuntaina, heinäkuuta 22
ProCaster PVR-6100C arvostelu
Olen seurannut digiboksien kehitystä viimeiset kaksi vuotta ostoaikeissa. Kansalaisbokseja kohtaan en ole missään vaiheessa kokenut kiinnostusta, ja tallentavat laitteet ovat tuntuneet kärsivän joko vakavista teknisistä ongelmista ja bugeista (Medion/Vision) tai tarpeettoman kovasta hinnasta (Topfield, ProCasterin paremmat mallit). Asuminen kaapelitaloudessa ei myöskään ole helpottanut tilannetta valikoiman suppeuden takia.
Viime keväänä julkistettu ProCaster PVR-6100 -mallisto kuitenkin herätti kiinnostukseni. Voisiko 279,90 eurolla todella saada erinomaisilla ominaisuuksilla varustetun laitteen, jonka lähimmät kilpailijat ovat n. 200-300 euroa kalliimpia? Ensimmäisten muutaman päivän kokemuksen perusteella vastaus on kyllä, ProCasterin uusin laite todella ottaa paikkansa markkinoiden kilpailukykyisimpänä digiboksina.
Hinta-laatu-suhde on kohdallaan paperilla ...
Ominaisuuksiltaan PVR-6100C on vakuuttava digiboksi: kaksi viritintä ja 250 Gb muistia ovat tässä hintaluokassa ennen kuulumattomia. Laitteen käyttöjärjestelmä on käytännössä sama testejä voittaneen (TM 22/06, Hifi 11/06, MB 03/07) PVR-6300-boksin kanssa, ja suurin osa toiminnallisuuksista onkin toteutettu samalla lailla isoveljen kanssa.
Eroja testivoittajaisoveljeen ovat HDMI:n puuttuminen, 50 GB pienempi kiintolevy, mahdollisuus nauhoittaa ainoastaan kahta kanavaa samanaikaisesti (6300:ssa tuki neljän nauhoitukselle), mediasoittimen (MP3) puuttuminen, USB-portin puuttuminen (ei mahdollisuutta siirtää nauhoitteita tietokoneelle, ohjelmistopäivitykset täytyy tehdä sarjaportin kautta), eri kaukosäädin (ja vain yksi kappale, 6300:ssa on mukana kaksi kapulaa), S/PDIF RCA:lla (6300:ssa optinen) ja Mosaic-tilan sekä pelien puuttuminen.
Vaikka ominaisuuserolista vaikuttaakin pitkältä, tärkeimmiltä osiltaan - TV:n katsomisen, nauhoittamisen ja ajansiirron suhteen - laitteet ovat lähes identtiset. Kun otetaan huomioon, että 6300 on n. 300 euroa kalliimpi, voidaan hinta-laatusuhdetta pitää PVR-6100C:n kohdalla erittäin hyvänä. Puhtaasti ominaisuuksien valossa samassa hintaluokassa ei ole tällä hetkellä parempaa laitetta tarjolla (vrt. MBnetin hintaseuranta), ainakaan kaapelilaitteissa.
... ja myös käytännössä
Muutaman päivän aktiivisen käytön jälkeen laitteessa ei ole esiintynyt mitään suurempia ongelmia. Laitteen käyttöääni on vaimeimpia kokeilemistani tallentavista digibokseista, joskin suoraan paketista nostettuna boksista kuului ärsyttävä resonanssiääni. Tämä kuitenkin poistui "rutistelemalla" konetta pari kertaa kulmista. Kaukosäädin toimii hyvin, mutta on olemukseltaan muovinen. Kuvanlaatu Scart-RGB:n kautta on ainakin maallikon silmissä erinomainen.
ProCasterin käyttöliittymä on melko intuitiivinen ja mukavasti eri näkymissä on esitetty myös helpottavat selitteet eri näppäinten toiminnalle. Ohjelmisto vaikuttaa yllättävän stabiililta ja bugittomalta laitteen ensimmäiseksi versioksi: itselläni boksi ei ole sekoillut tai kaatunut kertaakaan (DVDplazalla jotkut ovat onnistuneet saamaan laitteita nurin, vaikkakin harvakseltaan). Ylen tekstitykset ovat toimineet hyvin, myös nauhoitettaessa. DVDplazalaiset ovat raportoineet myös pari muuta vähemmän merkittävää bugia, mutta näiden voisi olettaa korjaantuvan ohjelmistopäivityksillä.
Kaiken kaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen laitteen toimintaan ensimmäisten päivien aikana. Palaan asiaan, mikäli syytä on.
Yhteenveto: ProCaster on julkaissut hinta-laatu-suhteeltaan lyömättömän tallentavan digiboksin, jota voi suositella varauksetta kaikille, jotka eivät ehdottomasti halua HDMI:tä tai mahdollisuutta siirtää nauhoitteita PC:lle.
---
Jälkikirjoitus @ 07/08/25: Procaster julkaisi nopeasti päivityksen boksiin, ja sen lataaminen on äärimmäisen suositeltavaa (kts. ensimmäisen version ongelmat kommenteista ja dvdplazalta). Olen nyt käyttänyt boksia yli kuukauden ja seison yhä arvioni takana: tämä on hyvä ostos.
keskiviikkona, huhtikuuta 11
Nokia N95 ja kameran laatu
Huomasin tilastoista, että moni vierailija saapuu blogiini Googlen Nokia N95-hakujen kautta. Laitetta minulla ei itselläni valitettavasti ole, mutta Flickristä löytyy paljon kuvia, joista voi arvioida 5 Mpix kameran todellista laatua.
IMO, kyllä tuo laatu jo riittää tavallisen pokkarikameran korvaamiseen, vaikka hieman noisea kuviin tuleekin.
Edellinen viestini aiheesta täällä.
tiistaina, huhtikuuta 3
Sofia ja Lyon
Viimeisen muutaman viikon aikana olen päässyt vierailemaan kahdessa kohteessa, joihin normaalisti tuskin tulisi mentyä lomalle: Bulgarian Sofiassa ja Ranskan Lyonissa. Tässä pikaiset arviot molemmista kaupungeista, noin turistin näkökulmasta.
Sofia:
Plussat:
- Edullinen hintataso
- Yllättävän mukava palvelu
- Todella tyylikkäitä yökerhoja
- Hienoa vanhaa arkkitehtuuria
- Köyhyys (professorin kk-palkka on n. 215 euroa, tekniikan tohtorin 65 euroa)
- Rappeutunut ulkoasu
- Prostituutio kuuluu jopa huipputason hotellien palvelumixiin
- Turvallisuus kyseenalainen (kasino-vierailu ei ole hyvä ajatus)
- Ei juurikaan varsinaisia turistinähtävyyksiä
Lyon:
Plussat:
- Säilytetty vanha kaupunki (UNESCO:n maailmanperintökohde)
- Ravintolat pieniä ja tekevät hyvää ruokaa edullisesti (tyypillinen kolmen ruokalajin menu 15 euroa)
- Siisti kaupunki ja ainakin maaliskuussa mukavan turistivapaa
- Kohtalaiset shoppailumahdollisuudet
- Ei nähtävää yli kahdeksi päiväksi
sunnuntaina, joulukuuta 3
My name is Bond, Sony-Ericsson Bond
Nyt on sitten nähty tuorein Bond-elokuva Casino Royale. Tätä leffaahan ovat kriitikot kehuneet jopa sarjan parhaaksi, yhtenä perusteena se, että Bondin hahmoa on mukavasti synkennetty ja turhaa pelehtimistä mielikuvituksettomilla leluilla vähennetty. Myös minä pidin realistisemmasta otteesta, tosin en väittäisi sitä klassikkobondeja paremmaksi, mutta Brosnan-elokuvien voittajaksi kylläkin. Klassikkobondeissa ne lelut eivät nimittäin korniudessaan haitanneet, ja varsinkin jälkikäteen klassikkojen vertaaminen kaanonin viimeisimpään yksilöön on mahdotonta, sen verran erityyppisiä leffat ovat.
Casino Royalessa leluja on vain yksi, mutta se onkin sitten todella ärsyttävä. Itse en yleensä tuohdu product placementista, mutta siinä vaiheessa, kun matkapuhelimen lähikuvaa näytetään elokuvassa yhteensä usean minuutin ajan, jotain on pahasti pielessä. Bondin Sony-Ericsson navigoi, tarkkailee elintoimintoja ja parantaa myrkytyksen. Pahikset eivät osaa kommunikoida kuin tekstiviesteillä ja pommithan laukaistaan perinteisesti Bluetoothin yli. Kaikilla on saman merkkinen luuri, ja se tulee myös katsojalle harvinaisen selväksi.
Odotan innolla seuraavaa Bondia, jossa kaduilla ajaa pelkkiä Fordeja.
perjantaina, marraskuuta 24
Tony's Deli kokkikoulu ja Lux
Olin eilen korruptiorekrytointiexculla, jossa eräs kansainvälinen konsulttitoimisto tarjosi meille opiskelijoille kokkikoulusessiot Tony's Delillä ja jatkot Luxissa. Tässä illan plussat ja minukset:
Tony's kokkikoulu:
+Kokkaaminen on kivaa, ja ammattikokin avustuksella siinä oikeasti oppiikin jotain
+Ruoat olivat sopivat vaativia, ts. joutui näkemään vaivaa, mutta epäonnistumisen riski oli pieni
+Superystävällinen henkilökunta ja hyvä sijainti
-Hinnasta en tiedä, mutta epäilenpä, ettei tällaista omalla rahalla voisi tehdä
Lyhyesti: Mahtava paikka esimerkiksi firman pikkujoulujen viettoon. Tekemisen iloa.
Lux:
+Ihan tyylikäs paikka, jossa palvelu pelasi: kun skumppalasi lensi lattialle, parinkymmenen sekunnin kuluttua paikalla oli kaksi siivoojaa
+Varattu looshi ja sen oma baarikaappi olivat loistohomma
+Näin Dannyn
+Ei teinejä...
-... vaan keski-ikäisiä naisia
-Danny esiintyi, ja muutenkin musiikkitarjonta kävi pidemmän päälle ahdistamaan
Lyhyesti: Paremman väen Zetor.
keskiviikkona, marraskuuta 15
Sam and Max Episode 1: Culture Shock
Uudet Sam and Max pelit julkaistaan kuudessa episodissa. Pelasin ekan episodin demoa ja päädyin tilaamaan koko kauden. Suosittelen lämpimästi, sillä
- Edes kohtalaisia seikkailupelejä ei ilmesty juuri lainkaan, ja tällaista toimintaa pitää tukea
- Episodi-muotoinen julkaisu on mielenkiintoinen idea
- Nämä eivät ihan älyttömästi maksa: 8,95$ jakso tai 34,95$ koko kausi
- Ainakin eka jakso oli humorische ja puzzlet nokkelia
torstaina, lokakuuta 26
Firefox 2.0 vs. Internet Explorer 7
Internet Explorer 7 ja Firefox 2.0 julkaistiin tässä kuussa. Parin vuoden ajan olen toiminut tiukkana Firefoxin puolustajana, mutta nyt päätin panna objektiiviset kiikarit silmäin päälle ja tarkastella näiden uutuuksien eroja.
Perustoiminnallisuus: Peruskäyttäjälle molempien selainten toiminnallisuus riittänee. IE tukee vihdoinkin sekä välilehtiä, erilaisia hakukoneita että RSS feedejä. Toisaalta Firefoxin välilehtitoiminnallisuus on hitusen kehittyneempi ja peruspaketissa onkin jo valmiiksi mukana muutama aiemmin laajennuspalikkoina tarjottu toiminnallisuus.
Lisäominaisuudet: IE:n erillinen zoom-nappula, joka näyttää tämänhetkisen zoomin prosentteina, on nasta. Firefoxissa on oikolukutoiminto (jonka suomalainen kytkee pois, ainakin jos joka toinen kirjoitettu teksti on suomea ja joka toinen englantia), "Live Titles" (jonkinlaiset elävät kirjanmerkit, saas nähdä, mitä tästä tulee) ja tuki ohjata tilatut RSS feedit erilliseen lukuohjelmaan.
Standardit: Acid2-testi sen kertoo: IE on yhä CSS tuessaan kaukana tuliketun takana (joskin Opera taitaa olla ainoa tuon testin kokonaan läpäissyt selain). Myöskään JavaScript tuki ei ole IE:ssä vieläkään kunnossa, joskin tehokkuusongelmat garbage collectionissa on ilmeisesti ratkaistu ainakin jollain tasolla.
Ulkoasu: Firefox näyttää samalta kuin ennenkin, tosin kuvakkeita on tuunattu hieman karkimmiksi. IE:n ulkoasu onkin uudistetumpi, mm. menupalkki ei oletuksena ole näkyvissä. Jollain sairaalla tavalla tykästyin IE:n yksinkertaistettuun ulkoasuun.
Käytettävyys: Jos ajatellaan esim. aloittelevaa tabien käyttäjää, IE7 on jopa parempi vaihtoehto: uuden tabin saa luotua tälle varatusta erillisestä painikkeesta, ja uuden "tyhjän" tabin pohjana on ohjeistus/selitys välilehtien toiminnasta. Käytännössä merkittäviä eroja ei kuitenkaan ole.
Tuomio: Olen nyt pari vuotta levittänyt Firefox ilosanomaa kaikille IE-käyttäjille. Vaikka IE7 jää yhä Firefoxin taakse (erityisesti standardeissa), se on mielestäni "riittävän hyvä" peruskäyttäjälle. Toisin sanoen, jos joku lähipiiristäni on jo ryhtynyt käyttämään IE7:aa, en todennäköisesti enää yritä käännyttää häntä, mutta vanhempien selainten käyttäjille tarjoan edelleen tiukasti Firefoxia. Tämä on ehkä moraalisesti väärä valinta, mutta olkoon.
Keskustelu:
Firefox vs. IE7 vahvistaa mielenkiintoisesti yhtä open source -kehitykseen liitettyä oletusta: avoimen lähdekoodin yhteisöt tuottavat enemmän ominaisuuksia paremmalla teknisellä laadulla, mutta käytettävyyden kehitykseen suuryritykset pystyvät tyypillisesti panostamaan enemmän. Toki voidaan argumentoida, että välilehtiä - jotka ylipäätään parantavat selailua merkittävästi - saatiin odottaa Microsoftilta vuosia. Itse näkisin kuitenkin välilehdet teknisenä featureinnovaationa niiden käyttöliittymäluonteesta riippumatta. Mielenkiintoista onkin se, että vaikka välilehdet saivat yhä suuremman merkityksen selailussa, vasta Microsoftin tuotteesta löytyi erillinen nappula välilehden luomiselle. Uskokaa tai älkää, esimerkiksi äitini ei etsi tiedosto-valikosta uuden tabin luovaa nappulaa saatika tajua painaa Ctrl-T. Lisäksi uuden tabin luonnista syntyvän tyhjän tilan käyttäminen ohjeistamiseen on aika nerokasta: se ei haittanne ketään, mutta pakottaa käyttäjän edes näkemään ohjeet.
En ole huomioinut arviossa ja kommenteissani juurikaan Operaa, Safaria tai pienempiä selaimia. Minulla ei ole niistä paria käyttökertaa suurempaa kokemusta, ja voi toki olla, että ne jyräävät joiltain osin Firefoxinkin. Vertailuni ei myöskään mennyt pintaa syvemmälle, kiinnitin huomiota vain selkeimpiin uudistuksiin ja eroihin. En uppoutunut myöskään tarkastelemaan add-on-markkinaa. Jättäkää siis toki kommentteja, jos haluatte laajentaa näkökulmaani.
perjantaina, syyskuuta 22
Techno Trend C-1500 ensikokemuksia
Olin jo pidemmän aikaa harkinnut DVB-C kortin hankkimista PC:hen, jotta yhdistettyyn makuu- ja työhuoneeseemme saisi telkkarin ja jotta koko talossa olisi edes yksi tallentava laite. Nettiforumien ja lehtien perusteella nämä laitteet olivat kuitenkin melko susia vielä puolisen vuotta sitten, ainakin kun mietitään seuraavia vaatimuksia:
- DVB-C toiminnallisuus (maanpäällisessä verkossa tilanne parempi)
- Ylen tekstitys toimii ja nauhoittuu
- Kanavat saa viritettyä myös HTV:n verkossa
- Järjestelmän saa toimimaan kohtuuvaivalla WinXP:ssä
- Kortin oltava budget luokkaa (alle 100 e)
- CI:n/Conax-lukijan oltava integroitu tai saatavilla laajennusosana
Eilen paketti sitten tuli kotiin, tässä ensikokemuksia:
- Kortin asennus XP:hen onnistui vaikeuksitta, tosin olin hakenut netistä etukäteen BDA-ajurit
- DVBviewerin asennus sujui myös kohtalaisesti DVDplazalla olevia asennusohjeita seuraten (täältä sai myös HTV:n asetukset)
- Ainoana poikkeamana DVDplazan ohjeisiin: jostain syystä DVBviewer (3.5.0) ei kokonaan tunnistanut omaa korttiani (heitti joitain virheilmoituksia, jossain näkyi oikein, jossain ei). Tämä korjaantui kirjoittamalla kortin nimen (TechnoTrend BDA/DVB-C Tuner) kanavahaun laitekenttään. Mielenkiintoinen bugi.
- Tämän jälkeen laite tuntui toimivan oikein, kanavat löytyivät helposti ja myös tekstitykset tuntuivat futaavan
- Kortin mukana tullut kaukosäädin, tai todennäköisemmin sen IR-vastaanotin ei kuitenkaan vaikuttaisi toimivan kuin TT:n oman Media Center softan kanssa. Jotkut Linux-hörhöt ovat sen näemmä virittäneet omissa järjestelmissään kuntoon, mutta XP-käyttäjälle tästä ei ole iloa. Täytynee siis hankkia vielä uusi ja yhteensopiva IR-vastaanotin.
Erityskiitokset vielä kortin myyneelle Koodin vuoksi -nettikaupalle, jonka tiedotus toimituksen eri vaiheissa oli ensiluokkaisen hyvää! Sain mm. kuulla heidän omien tavaratoimitustensa aikataulumuutoksista välittömästi, ja kyselyihini lähetystunnuksista ja kaukosäätimen toiminnasta vastattiin tunneissa.
sunnuntaina, syyskuuta 17
Caylus
Tuoreimman Pelit-lehden innoittamana päädyin hankkimaan Cayluksen, mielenkiintoisen kaupunginrakennuslautapelin. Torstaina saatua peliä mökkiviikonlopun pelailtuani voin yhtyä Pelitin viiden tähden luokitukseen.
Netistä varmaan löytyy miljoonia sivuja, joissa selitetään enemmänkin tästä pelistä. Omat yleisluontoiset kommenttini ovat:
- Fiilis tätä pelattaessa tuo mieleen Settlers of Catanin ja Puerto Ricon. Pelimekaniikka on kuitenkin originelli ja monipuolinen, ja alun sääntöepäselvyyksistä huolimatta selkeä.
- Kyseessä on peli, jossa taito voittaa tuurin.
- Yhteen kaksinpeliin menee helposti pari tuntia, vaikkei kierroksia älyttömän montaa olekaan, joten pikapeli ei taida olla vaihtoehto...
sunnuntaina, syyskuuta 10
Kevytkuulokkeet mp3-kuunteluun
Saatuani viime viikolla Nokia N91:n "ikuisuuslainaan", päätin hankkia uudet kevytkuulokkeet, jotka kulkisivat kätevästi mukanani, olisivat äänenlaadultaan riittävän hyvät ja maksaisivat n. 30-50 euroa. Lisäsin (mahdottomaan) yhtälöön myös vaatimuksen siitä, että kuulokkeet saisivat olla suljetut, jottei niistä vuotaisi liikaa ääntä ympäristöön: en itse tykkää kuunnella muiden musiikkia julkisilla liikkuessani, joten miksi kiusaisin itsekään toisia. Raamatullinen lähestymistapa siis.
Alkukarsinnan suoritin näillä kriteereillä nettiarvosteluja lukien. Tämän perusteella potentiaalisimmiksi vaihtoehdoiksi nousivat Sennheiserin PX-200 ja AKG:n K 26 P mallit. Nettiarvostelut antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kevytkuulokkeiden joukossa suljettu design ei ole vättämättä kovin hyvä juttu, joten päätin ottaa loppusuoralle mukaan myös Sennheiserin PX-100 mallin, jota tituleerattiin Kossin legendaaristen PortaProitten veroiseksi malliksi (Koss tippui pois omista vaihtoehdoistani jo pelkästään typerän designinsa vuoksi). Molemmat Senut löytyivät lainaan työpaikalta ja AKG:t kaverilta, joten olin valmis aloittamaan käytännön vertailun.
Ensimmäisen testini tein Yamahan RX-V650 kotiteatterivahvistimella käyttäen "Pure Direct" tilaa, jossa laite kytkee esivahvistimen kokonaan pois ja syöttää ääntä ainoastaan pääteasteen kautta. Kuunneltuani tovin YUP:ta, DJBB:tä sekä Mr Oizoa (pitäähän sitä bassoakin saada), pystyin toteamaan seuraavaa: PX-100, testin halvin kuuloke rokkaa! Koko taajuusskaala kuului ainakin amatöörin korviin riittävän puhtaasti ja tasapainoisesti. PX-200 oli keski- ja yläpäästä melko lähellä PX-100:aa, mutta bassopuoli oli todellinen pettymys. Lussua meininkiä. K 26 P:n bassot puolestaan jyrisivät kuulokkeiden kokoon nähden kuin ukkonen, mutta keski- ja yläpäät jäivät tuhnuisiksi.
Toiseen testiini kytkin esiasteen päälle ja fiksailin hieman basso ja treble asetuksia. PX100:n kanssa näiden vääntelyllä ei ollut suurta merkitystä, sillä ääni oli tarpeeksi hyvä muutenkin. PX-200:n bassoja ei saanut riittävälle tasolle mitenkään, K 26 P:n bassoa vähentämällä puolestaan ääni muuttui hieman tasapainoisemmaksi.
Viimeisen testini suoritin "maasto-olosuhteissa" N91:llä. Laitteen äänenlaatu ei aivan yltänyt Yamon tasolle, mutta perussoundi oli kuitenkin hyvä. Jostain syystä PX-200 ei kärsinyt aivan yhtä paljon bassottomuudesta N91:n kanssa, liekö oletustaajuussäädöissä hieman bassovoittoisuutta. Yleisesti ottaen suuria eroja ensimmäisen testin havaintoihin ei kuitenkaan esiintynyt. Kun hylkäsin perussäädöt ja siirryin käyttämään laitteen yllättävän hyvää taajuuskorjainta, pystyin tasoittamaan testiyksilöiden välisiä eroja vähentämällä K 26 P:n bassotoistoa ja lisäämällä siihen hieman keskiääniä. Kokeilin samaa temppua myös PX-200:lla lisäämällä bassoa, mutta ilmeisesti N91:n vahvistin ei kovinkaan hyvin tästä selviä: varsinkin äänenvoimakkuutta nostettaessa ääni särkyi.
Jos tarkastellaan K 26 P:n ja PX-200:n heikkouksia ja vahvuuksia musiikkilajillisesti, havaitaan mielenkiintoisesti, että molemmat tuntuvat kärsivän eniten rokin kanssa, tosin eri syistä. Jarkko Martikaisen ja Robbie Williamsin lauluäänten vääristyminen K 26 P:n kanssa vitutti, ja PX-200:n bassojen munattomuus toi mieleen Cantores Minoresin.
Ulkoasultaan ja kuljetusmahdollisuuksiltaan Sennheiserit pieksevät AKG:n. Näppärä muovikotelo suojaa laitteita paremmin kuin pussukka, ja AKG:n korvien kohdalle tulevat "haitarit" näyttävät ainakin omaan makuuni typeriltä. Lisäksi Sennheisereiden pannan säätömahdollisuudet sopivat ainakin omaan makuuni paremmin.
Viimeinen testikriteerini oli kuulokkeiden äänieristys. Käytännössä PX-100 vuosi kaiken äänen, PX-200 oli käytännössä äänetön ja K 26 P suhteellisen hyvin eristetty. Tämä oli ikävä takaisku muuten ylivoimaisille PX-100:lle, ja tästä seuraa myös testini dualistinen lopputulos: mikäli haluat välttämättä suljetut kuulokkeet, osta AKG K 26 P. Muuten, osta PX-100:t. Ne ovat edulliset ja hinta-laatu-suhteeltaan lyömättömät kuulokkkeet.
Itse päädyin tinkimään äänieristyksestä, niinpä laukussani matkaavat tällä hetkellä upouudet PX-100:t.
Muiden mielipiteitä testikuulokkeista:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)