Suomalaisten alkoholin kulutus on nousussa, viime vuonna arvioitu kokonaiskasvu oli n. 2,1 %. On ymmärrettävää, että eduskunta haluaa hillitä tätä kasvua, ja helmikuussa hyväksytyllä lakiesityksellä luodaankin kolme uutta työkalua kansanterveyden kohentamiseksi.
Eräs lakiuudistuksen vaikutuksista on alkoholijuomapakkauksiin lisättävät varoitustarrat. Näiden varoitusten erityinen kohde ovat odottavat äidit, joiden alkoholinkäyttö haluttaisiin saada kuriin. Oikea tavoite, mutta arvioidaanpa uudistuksen käytännön taloudellisia vaikutuksia.
Ennen lain hyväksymistä tarroituksen kustannukseksi arvioitiin "joitakin kymmeniä senttejä" pakkausta kohden. Viikonloppuna eri mediat kuitenkin kertoivat otsikoissaan, että korotus voi olla jopa euro viinipulloa kohti. Tällaiset luvut kuulostavat jo itsessään hurjilta, mutta tarkastellaan kuitenkin kuluttajiin kohdistuvaa kokonaiskustannusta.
STTV:n tilastoista vuodelta 2006 saadaan osviittaa juomamyynnistä:
- Oluen myynti: 434 956 tuhatta litraa
- Viinien myynti: 129 917 tuhatta litraa
- Viinojen ja sekoitusten myynti: 53 279 tuhatta litraa
Tarrauudistuksen kustannusten suhteen kiinnostavinta lienee kuitenkin tuontialkoholin osuus: vaikka kotimaiselle alkoholituotannolle kertakustannuksia syntyisikin, lienevät ne kokonaisuuden kannalta vähemmän merkittäviä. Siivotaan siis yllä kuvatuista luvuista pois pohjahiivaoluet (käytännössä suomalaiset lagerit), siiderit, lonkerot ja miedot juomasekoitukset, joiden voidaan olettaa tulevan pääosin kotimaisilta tuottajilta. Tehdään lisäksi arvio, että lopuista alkoholijuomista ainoastaan 50 % on tuontialkoholia. Tällöin arvioitu tuontialkoholin myynti litroittain olisi (2006):
- Oluen myynti: 1 877 tuhatta litraa
- Viinien myynti: 29 787 tuhatta litraa
- Viinojen ja sekoitusten myynti: 17 731 tuhatta litraa
Tämä ei kuitenkaan vielä auta selvittämään kokonaiskustannusten suuruusluokkaan, vaan luvut on saatava pakkauksiksi. Tehdään karkeat arviot: olutta myydään 0,33 l pakkauksissa, viinejä 0,75 l pakkauksissa ja viinoja ja sekoituksia keskimäärin 0,7 l pakkauksissa. Tällöin saadaan arvio myydyistä tuontialkoholipakkauksista (2006):
- Oluen myynti: 5 686 tuhatta pakkausta
- Viinien myynti: 39 716 tuhatta pakkausta
- Viinojen ja sekoitusten myynti: 25 329 tuhatta pakkausta
- Myynti yhteensä: 70 731 tuhatta pakkausta
Palataan nyt arvioihin kustannuksesta myyntipakkausta kohden, siis "joitakin kymmeniä senttejä" tai "jopa euro". Valitaan numeeriseksi vaihteluväliksi 0,3 - 1,0 € per pakkaus. Tällöin voidaan todeta, että varovaisestikin arvioiden alkoholijuomapakkausten tarroituksen kokonaiskustannus vuosittain on
21 - 71 MILJOONAA EUROA.
Tämä lasku jää käytännössä kuluttajien maksettavaksi.
Vaikka tarravalistuskampanjan loppusumma olisi "vain" 20 miljoonaa euroa vuosittain, voidaan kysyä, olisiko vastaavalla summalla voitu saavuttaa parempia tuloksia muilla keinoin, esimerkiksi lisäämällä odottavien äitien neuvolakäyntien määrää. Valtiohan olisi voinut nostaa rahat myös itselleen kohottamalla alkoholiveroa. Kustannusten lisäksi uudistuksen voidaan olettaa vaikuttavan myös alkoholijuomavalikoimaan, mikä ei välttämättä ole alkoholikulttuurin kehittymisen kannalta positiivinen ilmiö.
