lauantaina, syyskuuta 30

Google Ads - Mistä näitä sikiää?

Hommasin tuon Google AdSensen sivulleni lähinnä kokeilumielessä: voiko tuollaisen systeemin kautta tällainen pienemmän piirin blogi ikinä tuottaa rahaa ylläpitäjälleen? Tähän kysymykseen en vielä osaa vastata, mutta kommentoinpa tuota järjestelmää muuten.

Systeemihän perustuu siihen, että jonkinlainen tekoäly käy läpi sivuille kirjoittamaani tekstiä ja pyrkii sen perusteella arvaamaan mainosaiheita, jotka sopisivat lukijakunnalleni mahdollisimman hyvin. Ihan fiksu keksintö, ja kun tarkastellaan Googlen liikevaihtoa, selkeästi myös kannattava.

Joinain hetkinä tulee kuitenkin sellainen tunne, että järjestelmään on koodattu jonkinlainen sarkastisuus- ja/tai vittuilu-moduuli. Vai mitä sanotte seuraavasta blogiini ilmestyneestä mainoksesta:


Onneksi voin lohduttautua sillä, että tämäkin mainos lienee suunnattu enemmän lukijoilleni kuin itselleni... ;)

tiistaina, syyskuuta 26

Nokia N95 - Liian kuuma ohitettavaksi

Nokian tänään julkistama multimediatietokone N95 oikeuttaa jo ko. termin käytön ja ylipäätäänkin Nseriesin erottamisen perinteisestä kännykkäkategoriasta. Miten kehtaan väittää tällaista? Viisi syytä:

  • Integroitu GPS ja kartta-/reitinhakusofta
  • 5 megapikselin kamera Carl Zeissin linssillä ja mekaanisella sulkijalla
  • WLAN- ja HSDPA-yhteydet (käytännössä HSDPA = 1 Mbit/s tiedosiirto 3G-verkossa)
  • Suhteellisen pienikokoinen laite isolla näytöllä
  • 3,5 mm plugi kuulokkeille
Suosittelen lehdistötiedotteen lukemista tai spekseihin tutustumista nseries.com:ssa, mikäli haluat saada laajemman käsityksen ko. laitteesta. Tuolta lehdistötiedotelinkin alta löytyy melko mielenkiintoisia tiedotteita myös mm. Nokian musakuvioihin liittyen.

Disclaimer: työskentelin viime kesänä otsikon tuotetta valmistavan yrityksen palveluksessa, millä lienee jonkin verran vaikutusta asenteisiini. Tätä laitetta kehtaan kuitenkin hehkuttaa täysin häpeilemättä ja täydestä sydämestä, ihan vaan teknologiafriikin ominaisuudessa.

Edit (11.4.2007 @ 10:00): Kiinnostaako N95:n kuvanlaatu? Katso lisää tuoreemmasta merkinnästäni!

perjantaina, syyskuuta 22

Techno Trend C-1500 ensikokemuksia

Olin jo pidemmän aikaa harkinnut DVB-C kortin hankkimista PC:hen, jotta yhdistettyyn makuu- ja työhuoneeseemme saisi telkkarin ja jotta koko talossa olisi edes yksi tallentava laite. Nettiforumien ja lehtien perusteella nämä laitteet olivat kuitenkin melko susia vielä puolisen vuotta sitten, ainakin kun mietitään seuraavia vaatimuksia:

  • DVB-C toiminnallisuus (maanpäällisessä verkossa tilanne parempi)
  • Ylen tekstitys toimii ja nauhoittuu
  • Kanavat saa viritettyä myös HTV:n verkossa
  • Järjestelmän saa toimimaan kohtuuvaivalla WinXP:ssä
  • Kortin oltava budget luokkaa (alle 100 e)
  • CI:n/Conax-lukijan oltava integroitu tai saatavilla laajennusosana
Viime viikolla selailin taas DVDplazan forumeita ja havaitsin, että nyt näyttäisi pari korttia olevan rauta- ja softapuolelta riittävässä kunnossa: toinen oli Twinhanin Cab-CI ja toinen Techno Trendin C-1500. Toiminnallisuudeltaan näissä korteissa vaikutti olevan muuten samat speksit, mutta Twinhanissa on CI-moduuli integroituna korttiin. Pistin tilaukseen kuitenkin Techno Trendin (CI saatavilla laajennuspalikkana), sillä plazalla melko moni oli raportoinut Twinhanin laatuongelmista. Forum-keskustelujen perusteella nämä TV-korttivalmistajat pitävät itseään edelleen puhtaina rautavalmistajina. Niinpä hankin myös 3rd party katseluohjelman DVBviewerin.

Eilen paketti sitten tuli kotiin, tässä ensikokemuksia:
  • Kortin asennus XP:hen onnistui vaikeuksitta, tosin olin hakenut netistä etukäteen BDA-ajurit
  • DVBviewerin asennus sujui myös kohtalaisesti DVDplazalla olevia asennusohjeita seuraten (täältä sai myös HTV:n asetukset)
  • Ainoana poikkeamana DVDplazan ohjeisiin: jostain syystä DVBviewer (3.5.0) ei kokonaan tunnistanut omaa korttiani (heitti joitain virheilmoituksia, jossain näkyi oikein, jossain ei). Tämä korjaantui kirjoittamalla kortin nimen (TechnoTrend BDA/DVB-C Tuner) kanavahaun laitekenttään. Mielenkiintoinen bugi.
  • Tämän jälkeen laite tuntui toimivan oikein, kanavat löytyivät helposti ja myös tekstitykset tuntuivat futaavan
  • Kortin mukana tullut kaukosäädin, tai todennäköisemmin sen IR-vastaanotin ei kuitenkaan vaikuttaisi toimivan kuin TT:n oman Media Center softan kanssa. Jotkut Linux-hörhöt ovat sen näemmä virittäneet omissa järjestelmissään kuntoon, mutta XP-käyttäjälle tästä ei ole iloa. Täytynee siis hankkia vielä uusi ja yhteensopiva IR-vastaanotin.
Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, ennakkopelot huomioon ottaen. Apple-käyttäjät nauravat todennäköisesti partaansa tätä lukiessaan, mutta eipä tuolle kortille tullut postimaksuineen hintaakaan kuin 94 euroa.

Erityskiitokset vielä kortin myyneelle Koodin vuoksi -nettikaupalle, jonka tiedotus toimituksen eri vaiheissa oli ensiluokkaisen hyvää! Sain mm. kuulla heidän omien tavaratoimitustensa aikataulumuutoksista välittömästi, ja kyselyihini lähetystunnuksista ja kaukosäätimen toiminnasta vastattiin tunneissa.

maanantaina, syyskuuta 18

Laturin hihna

Miksi autovaraosia ei saa asutuskeskusten läheltä? Tämä oli päälimmäisenä mielessäni, kun aamulla koulumatka tyssäsi laturin hihnan katkeamiseen. Päädyin etsimään varaosaliikkeitä niin kännykälläni, vierailemalla huoltoasemalla (Leppävaaran Shellin myyjä: "ei meil oo ja ei noil lähishelleilkään oo, emmä tiiä, kai jostain kauempaa saa") kuin nettisurffailemallakin. Loppujen lopuksi matkustin julkisilla 40 minuuttia Suomenojan Biltemaan, normaalisti autolla matkan taittaisi alle vartissa. Jos joku vielä ihmettelee, mihin autoa tarvitsee pääkaupunkiseudulla, niin tässä vastaus: autotarvikeliikkeissä vierailuun!

Päätin samalla vaihtaa myös ohjaustehostimen hihnan. Biltemalle tästä pitkä miinus, sillä myivät minulle vääränmittaisen hihnan (muutaman sentin liian pitkä), vaikka "tarkistivat" oikean osan varaosaluettelostaan (toivat kuitenkin väärän, tsekkasin tyhmänä vasta kotona) JA annoin heille referenssinä vanhan hihnan. Onneksi tuo vanha ei kuitenkaan ollut vielä aivan risa, joten auto liikkuu taas. Nyt pitää enää arpoa, jaksanko käydä vaihtamassa väärän pois. Taloudellisesti ottaisin siinä takkiin bensojen ja ajan muodossa, olihan osan hinta kokonaista 3,5 €.

sunnuntaina, syyskuuta 17

Caylus

Tuoreimman Pelit-lehden innoittamana päädyin hankkimaan Cayluksen, mielenkiintoisen kaupunginrakennuslautapelin. Torstaina saatua peliä mökkiviikonlopun pelailtuani voin yhtyä Pelitin viiden tähden luokitukseen.

Netistä varmaan löytyy miljoonia sivuja, joissa selitetään enemmänkin tästä pelistä. Omat yleisluontoiset kommenttini ovat:

  • Fiilis tätä pelattaessa tuo mieleen Settlers of Catanin ja Puerto Ricon. Pelimekaniikka on kuitenkin originelli ja monipuolinen, ja alun sääntöepäselvyyksistä huolimatta selkeä.
  • Kyseessä on peli, jossa taito voittaa tuurin.
  • Yhteen kaksinpeliin menee helposti pari tuntia, vaikkei kierroksia älyttömän montaa olekaan, joten pikapeli ei taida olla vaihtoehto...

torstaina, syyskuuta 14

Mobiilionnea: Lähetysten seuranta

Eilen tuli vastaan yksi näppärä käyttötapaus älypuhelimille ja multimediatietokoneille: postilähetysten seuranta ja lunastus. Kaupungilla pyöriessä voi avata sähköpostista tilatulle paketille kuuluvan seurantalinkin, ja mikäli niin hyvä tuuri olisi käynyt, että seurantasivuston mukaan paketti olisi jo postitoimipaikassa, voi sen käydä lunastamassa seurantakoodia vastaan.

Ei tämä varmasti ole syy hankkia kehittyneempää kännykkää, mutta mikäli tilailee enemmänkin tavaraa nettikaupoista ja lelut on valmiiksi olemassa, voi tällä helposti saada tuotteen lunastettua päivää aiemmin, ilman että tarvitsee käyttää oikeaa tietokonetta (=käydä välissä kotona).

tiistaina, syyskuuta 12

Heja Sverige!

Uusi blogi lisätty linkkilistaan. Ei mitään hajua, kenen blogi tuo on, mutta sen nimi tuo mieleen siskoni.

maanantaina, syyskuuta 11

IKEA-kokemus vailla vertaa

Kävin tänään IKEA:ssa ostamassa pari Karsten konttorituolia. Mallin olin valinnut jo pari viikkoa sitten, mutta silloin tämä uutuustuote oli valitettavasti lopussa. Ystävällinen myyjä kertoi kuitenkin jo tuolloin, että viikolla 36 niitä pitäisi tulla.

Kolme puhelinsoittoa ja ylimääräisen viikon odotus myöhemmin tavaraa oli kuulemma tullut, joten suuntasin autoni Vantaan IKEA:an, jossa näitä olisi enemmän kuin Espoossa. Ihan vaan kaiken varalta, jottei tulisi turha reissu.

Työtuoliosastolla tuotteessa oli kuitenkin lappu, jossa kerrottiin, että tuotteella on valitettavasti toimitusongelmia. Kiva juttu, myyjän puheille taas. Tämä myyjä tarkisti saldon tietokoneeltaan, varastossa pitäisi lapusta huolimatta olla 29 kpl jäljellä. Kun rupesin varmistelemaan tilannetta, hän soitti vielä varastoon tarkistaakseen tilanteen. Lopputulos oli vähintäänkin mielenkiintoinen: 29 tuolista vain yksi olisi saatavilla, muut oli kuulemma laitettu sellaiseen hyllyyn, ettei niitä turvallisuussyiden vuoksi saa hakea silloin, kun kauppa on auki. Call centerissä ei kuulemma aina olla ihan ajantasalla. Mikä lohdutus.

Vaikka kevyt vitutus olikin jo noussut, päätin ostaa sen ainoan tuolin, sillä toisihan sekin muutoksen parempaan (ainakin toiselle taloutemme jäsenistä). Yllätys varastossa olikin suuri, kun varastoduunari kertoi näitä olevan 29 saatavilla. Kerroin miehelle yläkerran tapahtumista ja kehoitin häntä varmistamaan tilanteen vielä. Ei kuulemma tarvitse, sillä nämä tulevat kyllä varmasti palveluvarastosta...

Ei siis muuta kuin kassan kautta palveluvaraston luukulle. Kymmenen minuutin päästä palveluvaraston tyyppi tuo minulle ... YHDEN TUOLIN! Tässä vaiheessa meinasin todella unohtaa, että olen pohjimmiltani herrasmies. Onneksi kaveri totesi nopeasti, että "toinen tuoli kuljetetaan kyllä heidän piikkiinsä kotiovelle mahdollisimman pian".

Tästä luxuspalvelusta tyytyväisenä päätin lähteä nostamaan maljan akvaviittiä köttbullareiden ja rouvani kera.

Tarinan opetus:

  • Maailman parhaimmaksi toimitusketjun ja logistiikan hallitsijaksikin tituleerattu yritys voi ryssiä joskus
ja ennen kaikkea
  • Toivo, että sinulle käy näin, kun olet ostamassa sohvaa

Kuin teknotrilleristä

En ole ikinä nähnyt yhtä montaa poliisiautoa, kuin tunti sitten Tuusulanväylällä. Lentokentän risteyksen ja Ykkös-Kehän välillä jokaisessa liittymässä ja sillalla vilkkuivat sinivalot ja vastaan ajoi kolmen poliisiauton saattama limo. Yhteensä näin n. 15-20 poliisiautoa viiden kilsan matkalla.

Havainnot kirvoittivat spekuloimaan silloilla maleksivien autojen tarkoitusta, lopputulos pohdinnoille oli, että kyttäävät siellä salamurhaajien varalta. Tiedä häntä, mutta M-A totesi skenaarion olevan kuin suoraan jostain Ludlumin kirjasta. Siis snipereita silloille vaan.

Jännää.

sunnuntaina, syyskuuta 10

Kevytkuulokkeet mp3-kuunteluun

Saatuani viime viikolla Nokia N91:n "ikuisuuslainaan", päätin hankkia uudet kevytkuulokkeet, jotka kulkisivat kätevästi mukanani, olisivat äänenlaadultaan riittävän hyvät ja maksaisivat n. 30-50 euroa. Lisäsin (mahdottomaan) yhtälöön myös vaatimuksen siitä, että kuulokkeet saisivat olla suljetut, jottei niistä vuotaisi liikaa ääntä ympäristöön: en itse tykkää kuunnella muiden musiikkia julkisilla liikkuessani, joten miksi kiusaisin itsekään toisia. Raamatullinen lähestymistapa siis.

Alkukarsinnan suoritin näillä kriteereillä nettiarvosteluja lukien. Tämän perusteella potentiaalisimmiksi vaihtoehdoiksi nousivat Sennheiserin PX-200 ja AKG:n K 26 P mallit. Nettiarvostelut antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kevytkuulokkeiden joukossa suljettu design ei ole vättämättä kovin hyvä juttu, joten päätin ottaa loppusuoralle mukaan myös Sennheiserin PX-100 mallin, jota tituleerattiin Kossin legendaaristen PortaProitten veroiseksi malliksi (Koss tippui pois omista vaihtoehdoistani jo pelkästään typerän designinsa vuoksi). Molemmat Senut löytyivät lainaan työpaikalta ja AKG:t kaverilta, joten olin valmis aloittamaan käytännön vertailun.

Ensimmäisen testini tein Yamahan RX-V650 kotiteatterivahvistimella käyttäen "Pure Direct" tilaa, jossa laite kytkee esivahvistimen kokonaan pois ja syöttää ääntä ainoastaan pääteasteen kautta. Kuunneltuani tovin YUP:ta, DJBB:tä sekä Mr Oizoa (pitäähän sitä bassoakin saada), pystyin toteamaan seuraavaa: PX-100, testin halvin kuuloke rokkaa! Koko taajuusskaala kuului ainakin amatöörin korviin riittävän puhtaasti ja tasapainoisesti. PX-200 oli keski- ja yläpäästä melko lähellä PX-100:aa, mutta bassopuoli oli todellinen pettymys. Lussua meininkiä. K 26 P:n bassot puolestaan jyrisivät kuulokkeiden kokoon nähden kuin ukkonen, mutta keski- ja yläpäät jäivät tuhnuisiksi.

Toiseen testiini kytkin esiasteen päälle ja fiksailin hieman basso ja treble asetuksia. PX100:n kanssa näiden vääntelyllä ei ollut suurta merkitystä, sillä ääni oli tarpeeksi hyvä muutenkin. PX-200:n bassoja ei saanut riittävälle tasolle mitenkään, K 26 P:n bassoa vähentämällä puolestaan ääni muuttui hieman tasapainoisemmaksi.

Viimeisen testini suoritin "maasto-olosuhteissa" N91:llä. Laitteen äänenlaatu ei aivan yltänyt Yamon tasolle, mutta perussoundi oli kuitenkin hyvä. Jostain syystä PX-200 ei kärsinyt aivan yhtä paljon bassottomuudesta N91:n kanssa, liekö oletustaajuussäädöissä hieman bassovoittoisuutta. Yleisesti ottaen suuria eroja ensimmäisen testin havaintoihin ei kuitenkaan esiintynyt. Kun hylkäsin perussäädöt ja siirryin käyttämään laitteen yllättävän hyvää taajuuskorjainta, pystyin tasoittamaan testiyksilöiden välisiä eroja vähentämällä K 26 P:n bassotoistoa ja lisäämällä siihen hieman keskiääniä. Kokeilin samaa temppua myös PX-200:lla lisäämällä bassoa, mutta ilmeisesti N91:n vahvistin ei kovinkaan hyvin tästä selviä: varsinkin äänenvoimakkuutta nostettaessa ääni särkyi.

Jos tarkastellaan K 26 P:n ja PX-200:n heikkouksia ja vahvuuksia musiikkilajillisesti, havaitaan mielenkiintoisesti, että molemmat tuntuvat kärsivän eniten rokin kanssa, tosin eri syistä. Jarkko Martikaisen ja Robbie Williamsin lauluäänten vääristyminen K 26 P:n kanssa vitutti, ja PX-200:n bassojen munattomuus toi mieleen Cantores Minoresin.

Ulkoasultaan ja kuljetusmahdollisuuksiltaan Sennheiserit pieksevät AKG:n. Näppärä muovikotelo suojaa laitteita paremmin kuin pussukka, ja AKG:n korvien kohdalle tulevat "haitarit" näyttävät ainakin omaan makuuni typeriltä. Lisäksi Sennheisereiden pannan säätömahdollisuudet sopivat ainakin omaan makuuni paremmin.

Viimeinen testikriteerini oli kuulokkeiden äänieristys. Käytännössä PX-100 vuosi kaiken äänen, PX-200 oli käytännössä äänetön ja K 26 P suhteellisen hyvin eristetty. Tämä oli ikävä takaisku muuten ylivoimaisille PX-100:lle, ja tästä seuraa myös testini dualistinen lopputulos: mikäli haluat välttämättä suljetut kuulokkeet, osta AKG K 26 P. Muuten, osta PX-100:t. Ne ovat edulliset ja hinta-laatu-suhteeltaan lyömättömät kuulokkkeet.

Itse päädyin tinkimään äänieristyksestä, niinpä laukussani matkaavat tällä hetkellä upouudet PX-100:t.

Muiden mielipiteitä testikuulokkeista:

Blogi julkiseksi

Jo lähes vuoden suljetulla sivustolla vaikuttanut Onnea Suomi -blogi muuttui tänään julkiseksi.

Onnea Suomi!