Mats Sundin är homoseksuell

Lauantaina Huuman paikan MTV3:n primetimessa otti Mikko Leppilammen ja Andre Wikströmin hostaama Nevada. Tekijöiden mukaan Nevada on "sekoitus legendaarisia Saturday Night Livea ja Monty Pythonia sekä lauantai-illan tv-viihdettä ja Las Vegasin viihdeshowta, jossa esiintyy Rat Pack". Ensimmäisen jakson perusteella kyseessä on kuitenkin sarja, jossa Mikko Leppilampi laulaa liian usein lahjoihinsa nähden ja Andre Wikström alisuoriutuu koomikkona.

Vaikkei sarja muuten mainintaa ansaitsisikaan, ensimmäisessä jaksossa oli yksi mieltä lämmittävä osio: tuotanto otti kantaa viimeisimpään kiekkoskandaaliin, jossa urheilutoimittaja Kaj Kunnas oli suorassa TV-lähetyksessä tapaillut suullaan Mats Sundinin nimen jälkeen sanan "homoseksuell" (kts. esim. Aftonbladet: Homo-attack på Sudden i Hockeykväll). Ohjelmassa nimittäin kutsuttiin lavalle mieskuoro, joka esitti sonaatin "Mats Sundin är homoseksuell". Tässä mainiossa laulussa otsakkeen lisäksi nostettiin esiin mm. tosiasia siitä, että "han är bög, han är jättebög" (B-osa).

Vaan eivätpä tainneet Nevadan tekijät arvata, että laulusta nousisi uusi skandaali, kuten Iltalehti tänään uutisoi. Ruotsalaiset ovat kuulemma suuttuneet Mats Sundinin pilkasta, sillä MTV3:n nettikeskustelussa lukuisat kommentoijat ovat määritelleet Nevadan laulun "typeräksi". Saku Tuominenkaan ei ole kommentoinut asiaa.

Tissit!

Timsku oli löytänyt blogistani yhteneväisyyksiä eräisiin autolehtiin. Keskusteltuani markkinointipäällikköni kanssa tällaisten assosiaatioiden tarjoamista mahdollisuuksista, päätin hyödyntää mahdollisia synergioita lanseeraamalla tissit. Olkaa hyvät.

Firefox 2.0 vs. Internet Explorer 7

Internet Explorer 7 ja Firefox 2.0 julkaistiin tässä kuussa. Parin vuoden ajan olen toiminut tiukkana Firefoxin puolustajana, mutta nyt päätin panna objektiiviset kiikarit silmäin päälle ja tarkastella näiden uutuuksien eroja.

Perustoiminnallisuus: Peruskäyttäjälle molempien selainten toiminnallisuus riittänee. IE tukee vihdoinkin sekä välilehtiä, erilaisia hakukoneita että RSS feedejä. Toisaalta Firefoxin välilehtitoiminnallisuus on hitusen kehittyneempi ja peruspaketissa onkin jo valmiiksi mukana muutama aiemmin laajennuspalikkoina tarjottu toiminnallisuus.

Lisäominaisuudet: IE:n erillinen zoom-nappula, joka näyttää tämänhetkisen zoomin prosentteina, on nasta. Firefoxissa on oikolukutoiminto (jonka suomalainen kytkee pois, ainakin jos joka toinen kirjoitettu teksti on suomea ja joka toinen englantia), "Live Titles" (jonkinlaiset elävät kirjanmerkit, saas nähdä, mitä tästä tulee) ja tuki ohjata tilatut RSS feedit erilliseen lukuohjelmaan.

Standardit: Acid2-testi sen kertoo: IE on yhä CSS tuessaan kaukana tuliketun takana (joskin Opera taitaa olla ainoa tuon testin kokonaan läpäissyt selain). Myöskään JavaScript tuki ei ole IE:ssä vieläkään kunnossa, joskin tehokkuusongelmat garbage collectionissa on ilmeisesti ratkaistu ainakin jollain tasolla.

Ulkoasu: Firefox näyttää samalta kuin ennenkin, tosin kuvakkeita on tuunattu hieman karkimmiksi. IE:n ulkoasu onkin uudistetumpi, mm. menupalkki ei oletuksena ole näkyvissä. Jollain sairaalla tavalla tykästyin IE:n yksinkertaistettuun ulkoasuun.

Käytettävyys: Jos ajatellaan esim. aloittelevaa tabien käyttäjää, IE7 on jopa parempi vaihtoehto: uuden tabin saa luotua tälle varatusta erillisestä painikkeesta, ja uuden "tyhjän" tabin pohjana on ohjeistus/selitys välilehtien toiminnasta. Käytännössä merkittäviä eroja ei kuitenkaan ole.

Tuomio: Olen nyt pari vuotta levittänyt Firefox ilosanomaa kaikille IE-käyttäjille. Vaikka IE7 jää yhä Firefoxin taakse (erityisesti standardeissa), se on mielestäni "riittävän hyvä" peruskäyttäjälle. Toisin sanoen, jos joku lähipiiristäni on jo ryhtynyt käyttämään IE7:aa, en todennäköisesti enää yritä käännyttää häntä, mutta vanhempien selainten käyttäjille tarjoan edelleen tiukasti Firefoxia. Tämä on ehkä moraalisesti väärä valinta, mutta olkoon.

Keskustelu:

Firefox vs. IE7 vahvistaa mielenkiintoisesti yhtä open source -kehitykseen liitettyä oletusta: avoimen lähdekoodin yhteisöt tuottavat enemmän ominaisuuksia paremmalla teknisellä laadulla, mutta käytettävyyden kehitykseen suuryritykset pystyvät tyypillisesti panostamaan enemmän. Toki voidaan argumentoida, että välilehtiä - jotka ylipäätään parantavat selailua merkittävästi - saatiin odottaa Microsoftilta vuosia. Itse näkisin kuitenkin välilehdet teknisenä featureinnovaationa niiden käyttöliittymäluonteesta riippumatta. Mielenkiintoista onkin se, että vaikka välilehdet saivat yhä suuremman merkityksen selailussa, vasta Microsoftin tuotteesta löytyi erillinen nappula välilehden luomiselle. Uskokaa tai älkää, esimerkiksi äitini ei etsi tiedosto-valikosta uuden tabin luovaa nappulaa saatika tajua painaa Ctrl-T. Lisäksi uuden tabin luonnista syntyvän tyhjän tilan käyttäminen ohjeistamiseen on aika nerokasta: se ei haittanne ketään, mutta pakottaa käyttäjän edes näkemään ohjeet.

En ole huomioinut arviossa ja kommenteissani juurikaan Operaa, Safaria tai pienempiä selaimia. Minulla ei ole niistä paria käyttökertaa suurempaa kokemusta, ja voi toki olla, että ne jyräävät joiltain osin Firefoxinkin. Vertailuni ei myöskään mennyt pintaa syvemmälle, kiinnitin huomiota vain selkeimpiin uudistuksiin ja eroihin. En uppoutunut myöskään tarkastelemaan add-on-markkinaa. Jättäkää siis toki kommentteja, jos haluatte laajentaa näkökulmaani.

Öisistä vieraista

Juuri, kun olin viime yönä nukahtamassa, havahduin outoon kohinaan. Ikkunanverhojen välistä tulvi sisään kirkasta valkoista valoa, joten päätin nousta ihmettelemään, mikä mättää. Unenpöpperössä avasin parvekkeen oven, josta jo väsähtäneet silmäni saivat yliannostuksen luxeja. Joku oli pystyttänyt pihallemme valonheittimen.

Kun aivoni olivat saaneet laskettua yhteen pumppauksen äänet, pihalla lojuvat letkut, ison punaisen auton, jonka katolla on valonheitin sekä hassuihin kypäröihin pukeutuneet, ympäriinsä juoksentelevat miehet, ymmärsin katsovani paikallista (vapaa?)palokuntaa.


Lyhyen tilannearvion jälkeen totesin, että ei, nyt ei ole kyse tulipalosta, vaan päin vastoin: pihamme läpi virtaava joki oli tulvinut muutaman sadan metrin päässä talostamme, ja nuo urheat miehet pyrkivät siirtämään tulvavettä pihallamme olevaan lampeen kahdella (!) letkulla. Hetken ajan jaksoin valokuvata naapurustomme kautta aikain mielenkiintoisinta luonnonkatastrofia, mutta sitten päätin jatkaa unia. Tämä oli tyhmästi tehty, todetaan se heti tässä vaiheessa.

Juuri, kun olin uudestaan nukahtamassa, pihalta alkoi kuulua helvetillinen kolina ja pauke. Kylpytakki rotevan vartaloni suojaksi siis ja parvekkeelle kyyläämään taas. Ilmeisesti letkut eivät olleet riittäneet veden siirtoon, joten palokunta oli päättänyt kutsua paikalle kaivinkoneen kuljettajineen leventämään lammestamme lähtevää uomaa, jotta patoefekti pienenisi.


Vaikka olinkin hieman harmistunut (kello oli tässä vaiheessa n. 2 yöllä), kaivinkoneen touhu oli lopultakin ihan nastaa katsottavaa. Varsinkin siinä kohdassa, kun kuljettaja huomasi, ettei pääse ylös jorpakosta, päätin noutaa uudestaan kamerani.

Sitten sade loppui ja tulva hävisi.

YouTube Googlelle, osa 2

Eilisessä merkinnässäni arvioin virheellisesti, että Googlen YouTube hankinta lopettaisi spekuloinnit siitä, voiko tuollaisen palvelun ylläpitäminen olla kannattavaa: radiota kuuntelemalla minulle paljastui, etteivät kaikki usko Googlen kykyyn kaupallistaa palvelua.

Ohjelma, jota kuuntelin, oli YleX:n aamupäivä, jonka asiantuntevat juontajat pohtivat sitä, miten Google saattoi tehdä kaupassa aika typerän sijoituksen, lähinnä perustuen kolmeen argumenttiin. Ensinnäkin, videoiden jakaminenhan on laitonta toimintaa, josta joku Ylen hallintoneuvoston johtaja (tjsp.) oli sanonut, että "kyllä sen pitäisi olla selvää, ettei toisen omaa saa varastaa". Toiseksi, palvelu ei tuota rahaa ja asiakkaatkin taitavat olla enemmän viehättyneitä siitä laittomasta puolesta, joka palveluun liittyy. Kolmanneksi, luulisi niiden muistavan IT-kuplan.

Ensimmäinen argumentti laillisuudesta on hankala. Jossakin jenkkicasessä pohdittiin muistaakseni ISP:n vastuuta tilanteessa, jossa käyttäjä laittaa nettiin materiaalia ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Lopputulos oli, ettei ISP ole vastuussa, kunhan pyydettäessä poistaa tiedostot ja harjoittaa kohtuullisissa määrin omavalvontaa. YouTube tekee molempia resurssiensa puitteissa, ja ymmärtääkseni tämän hetkinen käsitys on se, että lafka on tässä suhteessa rinnastettavissa ISP:hen. Vaikka tämä tulkinta osoittautuisikin vääräksi, uskon Googlen pystyvän ratkaisemaan tekijänoikeusongelmat mainosprovikkamallilla tai vastaavalla korvausmenettelyllä.

Toinen argumentti onkin sitten jo yksinkertaisesti tyhmä. Totta on, ettei YouTube nykyisellään tuota yhtään rahaa, mutta sillä on käsittämätön käyttöaste (oman ilmoituksensa mukaan n. 100 miljoonaa videolatausta vuorokaudessa) ja asiakaskunta, joka varmasti mahdollistaa erilaiset mainosliiketoimintamallit. Radiofilosofit pohtivat kieltämättä pidemmälle, että eikös se kaupallistuminen sitten aja ne (laittomuudesta viehättyneet) käyttäjät pois? Retorisena vastakysymyksenä voi vain heittää, että onko Googlen hakukone kuollut käyttäjien puutteeseen mainosten myötä? En myöskään ymmärrä pointtia siitä, että käyttäjät olisivat erityisen innostuneita palvelun laittomuudesta tai kapinallisuudesta, ainakin itse vierailen siellä sen sisällön vuoksi.

IT-kuplaan vetoaminen ylittääkin jo käsittämättömyyden rajan. Suurin osa kuplasta syntyi siitä, kun sijoittajat investoivat ideoihin, joiden takana ei ollut välttämättä mitään konkreettista, saatika olemassa olevaa asiakaskuntaa. Uskallan väittää, että palvelu, jonka kautta tavoittaa kymmeniä, jollei satoja miljoonia nettikäyttäjiä päivässä, on tuon hinnan väärtti (hinta ei muuten ole viidesosaakaan Googlen tämän vuoden liikevaihdosta).

Voi olla, ettei investointi maksa itseään takaisin ja koko YouTube kuihtuu pois ennen pitkää. Se on riski, joka liittyy liiketoimintaa. Omasta mielestäni hankinnan kritisointi yllä kuvatuilla "maalaisjärjen" argumenteilla ei kuitenkaan ole kantavaa.

Small print: En kuunnellut radio-ohjelmaa loppuun, joten en tiedä, mihin lopputulokseen juontajat päätyivät spekuloinnissaan. Tiedän myös, ettei YleX:n päiväohjelmien ajankohtaiskatsauksia kannattaisi välttämättä ottaa vakavasti: minun olisi ehkä kannattanut tyytyä hymähtelemään itsekseni, mutta halusin blogata, joten sain tästä hyvän tekosyyn. Aika pitkä merkintä tulikin.

YouTube Googlelle

YouTuben hankinta oli mielenkiintoinen veto Googlelta. Ainakin se pisti lopun kahvipöytäkeskusteluille siitä, miten videoiden ilmaisjakaminen voi olla kannattavaa (jättimäiset kaistamaksut) saatika laillista, ja miten "kyllä se YouTuben taru pian päättyy". Google maksoi YouTubesta 1,65 miljardin dollarin edestä osakkeitaan, joten eivät omistajat aivan tyhjin käsin jääneet.

Itseäni kiinnostaa tässä kaupassa erityisesti se, mihin suuntaan YouTubea kehitetään jatkossa. Pressitiedotteen mukaan YouTube jatkaa omana mainiona palvelunaan, mutta toisaalta "kaupassa [YouTuben toimintaan] yhdistyy Googlen asiantuntemus informaation hallinnassa ja uusien Internet-mainostamisen mallien kehittämisessä". Yhtiöt aikovat myös yhdistää resurssinsa "seuraavan sukupolven mediapalvelun kehittämisessä".

Sitä, mihin tämä konkreettisesti johtaa, on varmaankin turha lähteä vielä arvailemaan. Siitä olen kuitenkin onnellinen, että YouTuben osti juuri Google, joka ei välttämättä pilaa toimivaa palvelua, vaan saa tehtyä siitä businestä hukuttamatta käyttäjää mainosroskaan.

Pikaruoka-angsti

Kohdatessani tänään viidennen Hesburgerin valomainoksen päätin ajaa tien sivuun. En voimaan pahoin vaan koeostamaan Kebabrouheisen (2,95). Ajattelin säästää aikaa ja lihaksiani, joten ajoin miehekkäästi suoraan drive-in-kaistalle, jossa oli vain kaksi autoa edelläni. Toinen luukulla, ja toinen "tilauskaiuttimen" kohdalla. Kello oli 20.30.

Kello 20.40 jonossa toisena ollut auto sai tilauksensa tehtyä. Ajoin "tilauskaiuttimen" kohdalle ja avasin ikkunan. Radiossa soi Maija Vilkkumaa.

Kello 20.45 ensimmäisenä jonossa ollut sai tilauksensa luukusta. Laitoin ikkunaa pienemmälle, koska auton sisään satoi vettä. Edelläni ollut auto ajoi luukulle. Radiossa soi White Stripes.

Kello 20.50 minulta pyydettiin tilausta. "Kebabrouheinen, pelkkä hampurilainen", sanoin. "Ai kebab, vai?", miesääni vastasi. "Joo, sanoin takaisin". Radiosta kuului höpinää.

Kello 20.55 edelläni ollut auto sai tilauksensa luukusta. Ajoin luukulle. Sisällä oli kolme työntekijää, joilla vaikutti olevan kivaa ja lämmintä. Luukku ei auennut minulle. Radiossa soi Maj Karma.

Kello 21.00 luukku aukeaa. Suljen radion. "Sulleko oli tää Kebabi?", Harjoittelija-niminen kundi kysyy. Katson varmuuden vuoksi ympärilleni. Kyllä olen ainoa jonossa. "Joo", vastaan. Häiskä ojentaa kätensä, laitan siihen euron ja kakseuroa. "Multa on viissenttiset lopussa", kaveri sanoo. "Ei se mitään, anna vaan se hampurilainen, niin saat pitää sen". Ei käy. Joku mimmi juoksee hakemaan minulle vaihtorahaa.

Kello 21.05 saan ruokaa ja viissenttiä. "Sorry, että kesti, meillä on ollut vähän ruuhkaa", Harjoittelija pahoittelee. "Ei se mitään", vastaan.

Kello 21.10 tulen kotiin ja keksin (taas) liian myöhään, mitä viimeiseen replaan olisi pitänyt vastata: "Vompatti sentään, teillä kävi kolme asiakasta sisällä ja kolme autokaistalla puoleen tuntiin, ja teitä on - sormiapinan nimessä - kolme tyyppiä siellä kopissanne nostamassa tuplapalkkaa. Mitähän Heikki Salmela tähän sanoisi, häh? Vanha vihtori Papa Giovannikin tekee safkaa nopeammin!"

Kello 21.15 Kebabrouheisen sisältä löytyi jauhelihapihvi.

Edit 4.10.2006: Kirosanat korvattu kivemmillä termeillä yleisön pyynnöstä.