sunnuntaina, syyskuuta 14

Mainos

Aloitin ravintolablogin. Se on nimeltään Safkaa Stadissa, ja löytyy täältä.

torstaina, joulukuuta 13

Viideskymmenes runo

Kiitos lukijalleni. Tämän blogin on aika mennä tauolle.

Teidän,
Vesa.T

P.S. Cliffhangeriksi lainaan Runebergiä:
"Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa."

sunnuntaina, lokakuuta 28

Etsitään kumppania tositarkoituksella

Viikon suru-uutinen oli Kauppalehti Presson lakkauttamispäätös. Presso oli parhaimmillaan nerokas viikottainen sanomalehti, joka ei valitettavasti onnistunut nostamaan levikkiään eikä mediamyyntiään yli kriittisen selviämispisteen.

Lehdellä oli hyvin vähän tekemistä emolehtensä kanssa, kyse oli enemmänkin elämäntapa- kuin talousjulkaisusta. Uskonkin Presson kuolleen imago-ristiriitoihin: lehti teki rohkeaa, usein sarkastista journalismia, jolle paras kohdeyleisö olisivat olleet korkeasti koulutetut pääkaupunkiseudun nuoret ja nuorehkot aikuiset, eivät Kauppalehden perinteinen lukijakunta. Co-brandays diskriminoi suoraan ne potentiaaliset lukijat, joita talous ei kiinnostanut.

Kahden vuoden ajan Presso kuului lauantai-aamuihini. Mistä löytäisin uuden kaverin kahvikupilleni?

sunnuntaina, heinäkuuta 22

ProCaster PVR-6100C arvostelu

Olen seurannut digiboksien kehitystä viimeiset kaksi vuotta ostoaikeissa. Kansalaisbokseja kohtaan en ole missään vaiheessa kokenut kiinnostusta, ja tallentavat laitteet ovat tuntuneet kärsivän joko vakavista teknisistä ongelmista ja bugeista (Medion/Vision) tai tarpeettoman kovasta hinnasta (Topfield, ProCasterin paremmat mallit). Asuminen kaapelitaloudessa ei myöskään ole helpottanut tilannetta valikoiman suppeuden takia.

Viime keväänä julkistettu ProCaster PVR-6100 -mallisto kuitenkin herätti kiinnostukseni. Voisiko 279,90 eurolla todella saada erinomaisilla ominaisuuksilla varustetun laitteen, jonka lähimmät kilpailijat ovat n. 200-300 euroa kalliimpia? Ensimmäisten muutaman päivän kokemuksen perusteella vastaus on kyllä, ProCasterin uusin laite todella ottaa paikkansa markkinoiden kilpailukykyisimpänä digiboksina.



Hinta-laatu-suhde on kohdallaan paperilla ...

Ominaisuuksiltaan PVR-6100C on vakuuttava digiboksi: kaksi viritintä ja 250 Gb muistia ovat tässä hintaluokassa ennen kuulumattomia. Laitteen käyttöjärjestelmä on käytännössä sama testejä voittaneen (TM 22/06, Hifi 11/06, MB 03/07) PVR-6300-boksin kanssa, ja suurin osa toiminnallisuuksista onkin toteutettu samalla lailla isoveljen kanssa.

Eroja testivoittajaisoveljeen ovat HDMI:n puuttuminen, 50 GB pienempi kiintolevy, mahdollisuus nauhoittaa ainoastaan kahta kanavaa samanaikaisesti (6300:ssa tuki neljän nauhoitukselle), mediasoittimen (MP3) puuttuminen, USB-portin puuttuminen (ei mahdollisuutta siirtää nauhoitteita tietokoneelle, ohjelmistopäivitykset täytyy tehdä sarjaportin kautta), eri kaukosäädin (ja vain yksi kappale, 6300:ssa on mukana kaksi kapulaa), S/PDIF RCA:lla (6300:ssa optinen) ja Mosaic-tilan sekä pelien puuttuminen.

Vaikka ominaisuuserolista vaikuttaakin pitkältä, tärkeimmiltä osiltaan - TV:n katsomisen, nauhoittamisen ja ajansiirron suhteen - laitteet ovat lähes identtiset. Kun otetaan huomioon, että 6300 on n. 300 euroa kalliimpi, voidaan hinta-laatusuhdetta pitää PVR-6100C:n kohdalla erittäin hyvänä. Puhtaasti ominaisuuksien valossa samassa hintaluokassa ei ole tällä hetkellä parempaa laitetta tarjolla (vrt. MBnetin hintaseuranta), ainakaan kaapelilaitteissa.

... ja myös käytännössä

Muutaman päivän aktiivisen käytön jälkeen laitteessa ei ole esiintynyt mitään suurempia ongelmia. Laitteen käyttöääni on vaimeimpia kokeilemistani tallentavista digibokseista, joskin suoraan paketista nostettuna boksista kuului ärsyttävä resonanssiääni. Tämä kuitenkin poistui "rutistelemalla" konetta pari kertaa kulmista. Kaukosäädin toimii hyvin, mutta on olemukseltaan muovinen. Kuvanlaatu Scart-RGB:n kautta on ainakin maallikon silmissä erinomainen.

ProCasterin käyttöliittymä on melko intuitiivinen ja mukavasti eri näkymissä on esitetty myös helpottavat selitteet eri näppäinten toiminnalle. Ohjelmisto vaikuttaa yllättävän stabiililta ja bugittomalta laitteen ensimmäiseksi versioksi: itselläni boksi ei ole sekoillut tai kaatunut kertaakaan (DVDplazalla jotkut ovat onnistuneet saamaan laitteita nurin, vaikkakin harvakseltaan). Ylen tekstitykset ovat toimineet hyvin, myös nauhoitettaessa. DVDplazalaiset ovat raportoineet myös pari muuta vähemmän merkittävää bugia, mutta näiden voisi olettaa korjaantuvan ohjelmistopäivityksillä.

Kaiken kaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen laitteen toimintaan ensimmäisten päivien aikana. Palaan asiaan, mikäli syytä on.

Yhteenveto: ProCaster on julkaissut hinta-laatu-suhteeltaan lyömättömän tallentavan digiboksin, jota voi suositella varauksetta kaikille, jotka eivät ehdottomasti halua HDMI:tä tai mahdollisuutta siirtää nauhoitteita PC:lle.

---

Jälkikirjoitus @ 07/08/25: Procaster julkaisi nopeasti päivityksen boksiin, ja sen lataaminen on äärimmäisen suositeltavaa (kts. ensimmäisen version ongelmat kommenteista ja dvdplazalta). Olen nyt käyttänyt boksia yli kuukauden ja seison yhä arvioni takana: tämä on hyvä ostos.

torstaina, heinäkuuta 19

Apple iPhone, kuin Nokia 2110 aikanaan

Viime vuoden loppupuolella olin varma, että iPhone floppaa ominaisuuksien puutteeseensa ja jää lähinnä Apple-fanaatikkojen tuotteeksi. Olin mitä ilmeisimmin väärässä: vaikka ominaisuus-hinta-suhde onkin luurissa suoraan sanottuna huono, on myynti uuden hienon designin ja erilaisen käyttöliittymän siivittämänä lähtenyt mukavasti käyntiin. Mieleeni tulikin, että niinköhän Apple tekee vanhoille kännykkäjäteille saman, kuin Nokia aikanaan Motorolalle ja Ericssonille 2110:lla.

Nokia 2110 on omasta mielestäni ollut aina Nokian menestyksen suurin yksittäinen alulle panija. Vaikka taloustieteilijät kuinka puhuisivat mahtavasta kulttuurista ja hienosti hallitusta logistisesta ketjusta, oli 2110 aikanaan jotain aivan muuta kuin kilpailijoiden tuotteet. Ei ominaisuuksiltaan, vaan designiltaan ja käyttöliittymältään. Kuten iPhone nyt.

2110:n jälkeen Nokian look-and-feelistä ja helppokäyttöisyydestä tuli käsite, ja kilpailijoilla meni vuosia vastaavan statuksen saavuttamiseen. Vuosia, joiden aikana Nokiasta kasvoi maailman suurin matkapuhelinyritys, eikä edes kompurointi designin kanssa vuosina 2002-2006 riittänyt kutistamaan etumatkaa. Tätä pidän kuitenkin seurauksena lähinnä kilpailijoiden kehnommasta brändistä sekä siitä, etteivät kilpailijoiden paremmin designatut tuotteet sisältäneet mitään muuta uutta, joka olisi saanut lojaalit kuluttajat vaihtamaan toimittajaansa. Apple on tässä suhteessa kuitenkin eri tarina: ensinnäkin, yrityksellä on mitä mainioin imago, joka on mukavassa nosteessa iPod-menestyksen ansiosta, ja toiseksi, iPhonen käyttöliittymä on mitä ilmeisimmin uudenlainen kokemus, eikä ainakaan nettiarvostelujen mukaan negatiivinen sellainen.

On totta, että tällä hetkellä iPhonen hinta-laatu-suhde sekä ominaisuuksien puute rajaavat markkinoita, tiputtaen erityisesti rationaalisemmat ostajat pois. Versio 2 muuttanee kuitenkin tilannetta merkittävästi, ja onkin jännittävää nähdä, miltä markkinat näyttävät parin vuoden kuluttua. Suomalaisen hyvän elintason säilyttämisen kannalta toivon, että Nokia keksii vastavedon, jolla sekä designissa että käyttöliittymässä otetaan aimo harppaus eteenpäin. Symbian on pärjännyt tähän asti sen vuoksi, että se on paras älypuhelinkäyttöjärjestelmä. Ei sen takia, että se olisi hyvä.

Ostaisinko itse iPhonen? En. Odotan iPhonen ja N95:n risteytystä. Tuli se sitten kummalta tahansa yritykseltä ensiksi.

perjantaina, kesäkuuta 8

Mobiilitoimisto

Tutkijana minulla on melko joustavat työajat. Se on mukava asia, koska voin tehdä osan duuneistani kätevästi kotoa käsin itselleni sopivaan tahtiin. Lämpiminä kesäpäivinä on kuitenkin harmillista istua tukahduttavan kuumassa pikkukaksiossa, joten keskityin tänään kehittämään työprosessiani. Viritettyäni WLAN-tukiaseman ikkunan rakoon saatoin siirtyä etupihallemme yhdistämään työnteon ja auringonoton. Tai ainakin auringonoton ja nettisurffauksen/blogailun. Suosittelen.

Terveisiä kaikille sisätyötä tekeville!

keskiviikkona, kesäkuuta 6

Minun Sonera

On hauska havaita, miten internetyhteydestä on tullut välttämättömyystarve: katkonainen linkki muuhun maailmaan kiehuttaa yhtä paljon kuin vessapaperin loppuminen. Oikeastaan jopa enemmän, koska Emboa saa sentään itse haettua kaupasta lisää, kun taas yhteydettömyys on käytännössä aina kiinni jonkun toisen ongelmista.

Yhteydettä uuteen viikkoon

Viime sunnuntaina palasin mökiltä ja päätin lukaista sähköpostit vielä illalla, näin pakollinen paha olisi hoidettu jo ennen työviikon alkamista. Kuinka ollakaan, nettiyhteys ei toiminut lainkaan. Myöhemmin illalla yhteys osittain palasi, mutta jopa kyyhkysprotokolla olisi siirtänyt paketit nopeammin. Katkonaisuus ja nopeusongelmat jatkuivat vielä maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Sitten päätin soittaa Soneralle.

Asiakaspalveluun pääsin yllättävän nopeasti (10 min jonotus). Ystävällinen henkilö tiesikin kertoa, että Extra-liittymissä on pääkaupunkiseudulla ollut ongelmia, mutta että niitä korjataan paraikaa. Hetken ehdin jo iloita positiivisesta palvelukokemuksesta, kunnes kuulin, että korvausta katkosesta saadakseni minun täytyy olla yhteydessä tekniseen asiakaspalveluun (0800-19101), jotta he voivat varmistaa virheen olleen Soneran vika. Kiitin kohteliaasti, näppäilin numeron ja laitoin puhelimen kaiutintilassa pöydälle soittamaan jonotuseuroviisuja.

Sonera haki uuvutusvoittoa viime minuuteille

Koska uusi jono pakotti minut toimettomaksi, sain aikaa ajatella saamaani palvelua. Miksi minun pitää soittaa tekniseen asiakaspalveluun? Edellisessä asiakaspalvelussahan tiedettiin jo varsin hyvin, että vikaa linjassa on. Ainoa looginen selitys oli, että uuvuttamalla asiakas jonossa vältytään todennäköiseltä reklamaatiolta.

Päätin jo alussa, etten luovuta. Kinuan vaikka väkisin edes muutaman euron alennuksen liittymän kuukausimaksuun. Tunnin jonotuksen jälkeen uskoni alkoi jo horjua. Sitten tapahtui uhkaava käänne: vessahätä iski ja kännykän akku alkoi ilmoitella loppumisestaan. Mennäkö vessaan ilman luuria ja ottaa riski siitä, että palvelija vastaisi poissaollessani, vai ottaako känny mukaan ja riskeerata puhelun katkeaminen virran puutteessa? Puuttumatta tarkemmin siihen, miten ratkaisin dilemman, lopulta puheluuni vastattiin.

Jonotusta kesti kaiken kaikkiaan 1 h 20 min.

Kutsumusammatti, sanoo Jaana Laitinen-Pesola

En pysty sanoin kuvailemaan tunnelmaani, kun vikatilanteen selitettyäni uusi palvelushenkilö totesi, että "niin, tämä puhelu itse asiassa palasi takaisin asiakaspalveluun [ei tekniseen]". Oli kuulemma ruuhkaa (no shit). Ystävällisesti hän tarjoutui kuitenkin jättämään tekniselle puolelle soittopyynnön, palaisivat asiaan "parin päivän kuluttua".

Tilanne päättyi kuitenkin jokseenkin onnellisesti. Ripitettyäni sinänsä syyttömän pätkätyöläisen, vähensi hän seuraavasta kuukausimaksustani puolet (20 euroa). Sekavin tuntein ja uupuneena istuin sängylleni: oliko puolitoista tuntia puhelimenkyttäystä tämän arvoista? Tuntipalkoille en päässyt, mutta periaatteellisuudesta tuli hyvä mieli. Uskon, että ainoastaan kuluttajien aktiivisuus reklamaatioiden muodossa voi ikinä muuttaa teleyhtiöiden palveluntasoa. Toisaalta en oikein rehellisesti voi kokemustani muille suositella.

Hauskana yksityiskohtana nettiyhteyteni rupesi toimimaan kesken puhelun. Mitähän salaliittoteoreetikko tästä sanoisi?

keskiviikkona, huhtikuuta 11

Nokia N95 ja kameran laatu

Huomasin tilastoista, että moni vierailija saapuu blogiini Googlen Nokia N95-hakujen kautta. Laitetta minulla ei itselläni valitettavasti ole, mutta Flickristä löytyy paljon kuvia, joista voi arvioida 5 Mpix kameran todellista laatua.

IMO, kyllä tuo laatu jo riittää tavallisen pokkarikameran korvaamiseen, vaikka hieman noisea kuviin tuleekin.

Edellinen viestini aiheesta täällä.

tiistaina, huhtikuuta 3

Sofia ja Lyon

Viimeisen muutaman viikon aikana olen päässyt vierailemaan kahdessa kohteessa, joihin normaalisti tuskin tulisi mentyä lomalle: Bulgarian Sofiassa ja Ranskan Lyonissa. Tässä pikaiset arviot molemmista kaupungeista, noin turistin näkökulmasta.

Sofia:

Plussat:

  • Edullinen hintataso
  • Yllättävän mukava palvelu
  • Todella tyylikkäitä yökerhoja
  • Hienoa vanhaa arkkitehtuuria
Miinukset:
  • Köyhyys (professorin kk-palkka on n. 215 euroa, tekniikan tohtorin 65 euroa)
  • Rappeutunut ulkoasu
  • Prostituutio kuuluu jopa huipputason hotellien palvelumixiin
  • Turvallisuus kyseenalainen (kasino-vierailu ei ole hyvä ajatus)
  • Ei juurikaan varsinaisia turistinähtävyyksiä
Lyhyesti: Mukava kaupunki, joka kuitenkin kärsii vielä neuvosto-rappiosta. Todennäköisesti 15 vuoden kuluttua Prahan ja Budapestin veroinen turistikohde.

Lyon:

Plussat:
  • Säilytetty vanha kaupunki (UNESCO:n maailmanperintökohde)
  • Ravintolat pieniä ja tekevät hyvää ruokaa edullisesti (tyypillinen kolmen ruokalajin menu 15 euroa)
  • Siisti kaupunki ja ainakin maaliskuussa mukavan turistivapaa
  • Kohtalaiset shoppailumahdollisuudet
Miinukset:
  • Ei nähtävää yli kahdeksi päiväksi
Lyhyesti: Pariskunnille sopiva viikonloppumatkakohde enintään neljäksi päiväksi. Aidompi kuin Pariisi tai Rooma.

torstaina, maaliskuuta 22

Aleksin Iguanassa saa ylikypsää pastaa

... ja kun heille kertoo siitä - ruoan maistumisesta kysyttäessä, pyörittelevät vain silmiään ja sanovat "okei", pakenevat paikalla, eivätkä enää loppuravintolakäynnin aikana katso silmiin tahi vaihda sanaakaan.

Pizza-buffet oli kyllä ihan hyvä.

maanantaina, maaliskuuta 5

Alkoholijuomapakkausten tarrojen ekonomiaa

Suomalaisten alkoholin kulutus on nousussa, viime vuonna arvioitu kokonaiskasvu oli n. 2,1 %. On ymmärrettävää, että eduskunta haluaa hillitä tätä kasvua, ja helmikuussa hyväksytyllä lakiesityksellä luodaankin kolme uutta työkalua kansanterveyden kohentamiseksi.

Eräs lakiuudistuksen vaikutuksista on alkoholijuomapakkauksiin lisättävät varoitustarrat. Näiden varoitusten erityinen kohde ovat odottavat äidit, joiden alkoholinkäyttö haluttaisiin saada kuriin. Oikea tavoite, mutta arvioidaanpa uudistuksen käytännön taloudellisia vaikutuksia.

Ennen lain hyväksymistä tarroituksen kustannukseksi arvioitiin "joitakin kymmeniä senttejä" pakkausta kohden. Viikonloppuna eri mediat kuitenkin kertoivat otsikoissaan, että korotus voi olla jopa euro viinipulloa kohti. Tällaiset luvut kuulostavat jo itsessään hurjilta, mutta tarkastellaan kuitenkin kuluttajiin kohdistuvaa kokonaiskustannusta.

STTV:n tilastoista vuodelta 2006 saadaan osviittaa juomamyynnistä:

  • Oluen myynti: 434 956 tuhatta litraa
  • Viinien myynti: 129 917 tuhatta litraa
  • Viinojen ja sekoitusten myynti: 53 279 tuhatta litraa
Tarrauudistuksen kustannusten suhteen kiinnostavinta lienee kuitenkin tuontialkoholin osuus: vaikka kotimaiselle alkoholituotannolle kertakustannuksia syntyisikin, lienevät ne kokonaisuuden kannalta vähemmän merkittäviä. Siivotaan siis yllä kuvatuista luvuista pois pohjahiivaoluet (käytännössä suomalaiset lagerit), siiderit, lonkerot ja miedot juomasekoitukset, joiden voidaan olettaa tulevan pääosin kotimaisilta tuottajilta. Tehdään lisäksi arvio, että lopuista alkoholijuomista ainoastaan 50 % on tuontialkoholia. Tällöin arvioitu tuontialkoholin myynti litroittain olisi (2006):
  • Oluen myynti: 1 877 tuhatta litraa
  • Viinien myynti: 29 787 tuhatta litraa
  • Viinojen ja sekoitusten myynti: 17 731 tuhatta litraa
Tämä ei kuitenkaan vielä auta selvittämään kokonaiskustannusten suuruusluokkaan, vaan luvut on saatava pakkauksiksi. Tehdään karkeat arviot: olutta myydään 0,33 l pakkauksissa, viinejä 0,75 l pakkauksissa ja viinoja ja sekoituksia keskimäärin 0,7 l pakkauksissa. Tällöin saadaan arvio myydyistä tuontialkoholipakkauksista (2006):
  • Oluen myynti: 5 686 tuhatta pakkausta
  • Viinien myynti: 39 716 tuhatta pakkausta
  • Viinojen ja sekoitusten myynti: 25 329 tuhatta pakkausta
  • Myynti yhteensä: 70 731 tuhatta pakkausta
Palataan nyt arvioihin kustannuksesta myyntipakkausta kohden, siis "joitakin kymmeniä senttejä" tai "jopa euro". Valitaan numeeriseksi vaihteluväliksi 0,3 - 1,0 € per pakkaus. Tällöin voidaan todeta, että varovaisestikin arvioiden alkoholijuomapakkausten tarroituksen kokonaiskustannus vuosittain on 21 - 71 MILJOONAA EUROA. Tämä lasku jää käytännössä kuluttajien maksettavaksi.

Vaikka tarravalistuskampanjan loppusumma olisi "vain" 20 miljoonaa euroa vuosittain, voidaan kysyä, olisiko vastaavalla summalla voitu saavuttaa parempia tuloksia muilla keinoin, esimerkiksi lisäämällä odottavien äitien neuvolakäyntien määrää. Valtiohan olisi voinut nostaa rahat myös itselleen kohottamalla alkoholiveroa. Kustannusten lisäksi uudistuksen voidaan olettaa vaikuttavan myös alkoholijuomavalikoimaan, mikä ei välttämättä ole alkoholikulttuurin kehittymisen kannalta positiivinen ilmiö.

keskiviikkona, helmikuuta 21

Älkää viittikö - aikuisten oikeesti!

Tänään postiluukusta tipahti Oikeusministeriön lähettämä flyeri, jolla selkeästi pyritään kasvattamaan nuorten äänestysaktiivisuutta. Asiallista toimintaa, oli ensimmäinen ajatukseni. Kunnes viestintä epäonnistui.


Muuten yllättävän hyvään mainokseen oli laitettu seuraavanlainen kannustinlause:

Nyt sinun on aika tehdä äänestysteko, joka vaikuttaa - aikuisten oikeesti.

Jostain syystä minua alkoi vituttamaan koko äänestäminen välittömästi luettuani tämän kohdan. Analysoituani reaktiotani hetken, totesin, että "aikuisten oikeesti" johtaa mielessäni negatiivisiin assosiaatioihin, koska
  • Lausahdus on ylikäytetty, ja pääsee jo samaan kategoriaan "elämä on"-sheissen kanssa. Tämä vituttaa aina.
  • Lausahdus implikoi, että sen käyttäjä on kokenut aikuinen, joka tietää miten elämässä toimitaan, kun taas kohde on riittävän vanha aikuiseksi, mutta käyttäytyy kuin lapsi (= eri tavalla kuin lausahduksen käyttäjä). Tästä seuraa korollaari: lausahduksen "aikuisten oikeesti" käyttäjä suhtautuu kohteeseen alentuvasti, mikä myös aiheuttaa välitöntä vitutusta.
Jos tuon mainoksen tavoite olisi joku muu, toimisin todennäköisesti täysin päin vastoin, kuin siinä pyydetään, saattaisin jopa pyörtää aiempia päätöksiäni. Tässä tapauksessa menen toki edelleen äänestämään, mutta toivon valtion organisaatioidenkin käyttävän jatkossa oikeita mainostoimistoja.

Edit @ 16:00: Huomasin juuri, että kampanjan kohderyhmä on 18-29-vuotiaat. Mielenkiintoista, että viestintä vaikuttaa enemmän 15-vuotiaille suunnatulta. Olisikohan kohderyhmä kannattanut jakaa kahtia, esim. ensikertalaiset (18-20) ja muut (21-29), ja lähestyä näitä erilaisella mainonnalla?

maanantaina, helmikuuta 5

Microsoft, Nvidia ja Apple

Nvidian kyvyttömyys kehittää toimivia näytönohjainajureita Windows Vistalle voi johtaa oikeuskäsittelyyn ja Applen iPodit voivat korruptoitua, jos ne liitetään Vistaan (tai oikeastaan: jos ne irroitetaan Vistasta).

Mielenkiintoisia uutisia heti uuden käyttöjärjestelmän julkaisun jälkeen. Yhteensopivuusongelmia on toki muitakin, mutta nämä kaksi ovat mielestäni tapauksina jännittävimmät, ainakin toistaiseksi. Nvidia on markkinoinut uusimpia korttejaan Vista-yhteensopivina, ja Nvidian high-end kohdemarkkina osunee melko samoille linjoille, kuin Vistan ekojen käyttäjien kuluttajamarkkina, eli HC-tietokoneharrastajiin. Toisaalta kaikki uutiset, joissa mainitaan MS ja Apple samassa yhteydessä ovat kutkuttavia, jos ei muuten, niin jälkimaininkien seuraamisen kannalta.

Yllättäväksi nämä uutiset tekee se, että olisin odottanut Nvidian ja Applen kaltaisten suurten, hyvällä brandilla varustettujen yritysten kykenevän valmistautumaan Vistan tuloon, vaikka käyttöjärjestelmässä ongelmia olisikin.

Kenen vika?

keskiviikkona, tammikuuta 31

Saksalaisista

Työmatka Düsseldorfiin päättyi viime viikolla. On siis aika stereotypisoida yksi kansakunta:

  • Saksalaiset syövät kunnolla ja raskaasti
  • Saksalaisilla on kivoja pikkupanimoita, joissa on ripeä palvelu ja vain yksi olutmerkki
  • Saksalaiset polttavat paljon tupakkaa, ja ihan missä tahansa
  • Saksalaisilla on pikkutuhmia TV-pelejä, varsinkin urheilukanavilla
  • Saksalaisten konditoriot, leipomot ja konvehteriat ovat mahtavia
  • Saksalaiset paitsi ajavat hienoilla autoilla lujaa, ovat myös ylpeitä siitä
  • Saksalaiset eivät halua keskustella viime vuosisadan sodista
Seuraaviin oletuksiin EN saanut vahvistusta:
  • Saksalaiset pitävät nahkahousuista
  • Saksalaiset pitävät hapankaalista nahkahousuissa
  • Saksalaiset ajavat panssarivaunuilla, kun heillä on hapankaalia nahkahousuissa
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö saksalaiset pitäisi hapankaalista.

maanantaina, tammikuuta 15

Seuramatkalla

Hola, ja tervetuloa lukemaan raporttia elämäni ensimmäisestä Kanarian matkasta. Nyt olen Tosi-Suomalainen.

5.1.2007 Lähtöpäivä

Ensimmäinen kosketus lentokenttään sitten nestedirektiivin. Turvatarkastuksessa 4 ml huulirasvani aiheutti ongelmia, sillä en ollut pakannut sitä litran läpinäkyvään ja uudesti suljettavaan muovipussiin. Onneksi turvatarkastussedällä oli ylimääräinen pussi, vaikka hetken ajan näytti jo siltä, että joudun palaamaan lähtöruutuun hakemaan pussia tai heittämään tuon terrorin siemenen roskiin. Turvatarkastuksen jälkeen pussin sai poistaa. Sen tarkoitus oli kuulemma varmistaa, etteivät nesteideni yhteistilavuus ylitä litraa. Salakuljetin rakossani ainakin kolme desiä.

Lento oli helvetillinen. Naapurin bätrefolket eivät olleet ilmeisesti kuulleet lastenkasvatuksesta saati ehkäisystä, joten menomatka meni mukavasti neljän kiljuvan kakaran pomppiessa päällä muutenkin sillipurkkimaisessa tilassa. Onneksi minulla on pienet jalat.

Finnmatkojen tervetulotilaisuudessa sai ilmaiseksi hiilihapotonta Sangriaa.

6.-11.1.2007 Lanzarotella

Lämpöä. Olutta. Ruokaa.

Kanarian saarilla on oikeasti liian huono maine, sillä ainakin Puerto del Carmenin vanhasta kaupungista löytyi myös todella hyviä ruokapaikkoja, enkä nähnyt remuavia turisteja saatika häiriintynyt heistä. Ei tuonne kyllä kulttuurilomaa tehdä, mutta mukavan irtioton arjesta se tarjoaa.

12.1.2007 Paluumatka

Turvatarkastuksessa minulle paljastui, että ainoastaan lapsiperheet saavat viedä omia eväitä läpivalaisun läpi (muut saavat viedä vain kemikaaleja). Turvatarkastussetä oli kuitenkin reilulla päällä ja salaliittolaisen elkein pakkasi jugurttimme ja limumme läpinäkymättömään pussiin, hätisti pakoon ja iski silmää (onneksi oli M-A mukana). Tätä ennen tosin virkaveli oli käynyt kuittailemassa, että "are you babies, what?".

Paluulento alkoi toiveikkaasti: lähimpään lapsiperheeseen oli yli kaksi penkkiriviä. Juuri, kun kone lähti kohti kiitorataa, katosta alkoi kuitenkin tippua jotain nestettä. Kerroin havainnostamme lentoemännälle, joka totesi, että "sieltä aina välillä tippuu vettä" ja lupasi hakea meille paperia. Samaan aikaan alkoi pyöriä opastusvideo sanoin "turvallisuutenne on meille tärkeintä". Minä, M-A ja lähipenkkinaapurit saimme lopetettua hytkymisen ennen Alppeja, mutta lentoemäntä vaikutti jostain syystä vaivaantuneelta loppumatkan ajan.

Ensimmäinen piirretty oli ruotsinkielinen Ice Age 2. Enkä mä edes ollut nähnyt sitä ennen.

Yhteenveto

Meillä oli mukava ja rentouttava loma. Oikeasti.

Kuvat voi tulla katsomaan meille kotiin, jos tuntee tien.