Apple iPhone, kuin Nokia 2110 aikanaan

Viime vuoden loppupuolella olin varma, että iPhone floppaa ominaisuuksien puutteeseensa ja jää lähinnä Apple-fanaatikkojen tuotteeksi. Olin mitä ilmeisimmin väärässä: vaikka ominaisuus-hinta-suhde onkin luurissa suoraan sanottuna huono, on myynti uuden hienon designin ja erilaisen käyttöliittymän siivittämänä lähtenyt mukavasti käyntiin. Mieleeni tulikin, että niinköhän Apple tekee vanhoille kännykkäjäteille saman, kuin Nokia aikanaan Motorolalle ja Ericssonille 2110:lla.

Nokia 2110 on omasta mielestäni ollut aina Nokian menestyksen suurin yksittäinen alulle panija. Vaikka taloustieteilijät kuinka puhuisivat mahtavasta kulttuurista ja hienosti hallitusta logistisesta ketjusta, oli 2110 aikanaan jotain aivan muuta kuin kilpailijoiden tuotteet. Ei ominaisuuksiltaan, vaan designiltaan ja käyttöliittymältään. Kuten iPhone nyt.

2110:n jälkeen Nokian look-and-feelistä ja helppokäyttöisyydestä tuli käsite, ja kilpailijoilla meni vuosia vastaavan statuksen saavuttamiseen. Vuosia, joiden aikana Nokiasta kasvoi maailman suurin matkapuhelinyritys, eikä edes kompurointi designin kanssa vuosina 2002-2006 riittänyt kutistamaan etumatkaa. Tätä pidän kuitenkin seurauksena lähinnä kilpailijoiden kehnommasta brändistä sekä siitä, etteivät kilpailijoiden paremmin designatut tuotteet sisältäneet mitään muuta uutta, joka olisi saanut lojaalit kuluttajat vaihtamaan toimittajaansa. Apple on tässä suhteessa kuitenkin eri tarina: ensinnäkin, yrityksellä on mitä mainioin imago, joka on mukavassa nosteessa iPod-menestyksen ansiosta, ja toiseksi, iPhonen käyttöliittymä on mitä ilmeisimmin uudenlainen kokemus, eikä ainakaan nettiarvostelujen mukaan negatiivinen sellainen.

On totta, että tällä hetkellä iPhonen hinta-laatu-suhde sekä ominaisuuksien puute rajaavat markkinoita, tiputtaen erityisesti rationaalisemmat ostajat pois. Versio 2 muuttanee kuitenkin tilannetta merkittävästi, ja onkin jännittävää nähdä, miltä markkinat näyttävät parin vuoden kuluttua. Suomalaisen hyvän elintason säilyttämisen kannalta toivon, että Nokia keksii vastavedon, jolla sekä designissa että käyttöliittymässä otetaan aimo harppaus eteenpäin. Symbian on pärjännyt tähän asti sen vuoksi, että se on paras älypuhelinkäyttöjärjestelmä. Ei sen takia, että se olisi hyvä.

Ostaisinko itse iPhonen? En. Odotan iPhonen ja N95:n risteytystä. Tuli se sitten kummalta tahansa yritykseltä ensiksi.

Alkoholijuomapakkausten tarrojen ekonomiaa

Suomalaisten alkoholin kulutus on nousussa, viime vuonna arvioitu kokonaiskasvu oli n. 2,1 %. On ymmärrettävää, että eduskunta haluaa hillitä tätä kasvua, ja helmikuussa hyväksytyllä lakiesityksellä luodaankin kolme uutta työkalua kansanterveyden kohentamiseksi.

Eräs lakiuudistuksen vaikutuksista on alkoholijuomapakkauksiin lisättävät varoitustarrat. Näiden varoitusten erityinen kohde ovat odottavat äidit, joiden alkoholinkäyttö haluttaisiin saada kuriin. Oikea tavoite, mutta arvioidaanpa uudistuksen käytännön taloudellisia vaikutuksia.

Ennen lain hyväksymistä tarroituksen kustannukseksi arvioitiin "joitakin kymmeniä senttejä" pakkausta kohden. Viikonloppuna eri mediat kuitenkin kertoivat otsikoissaan, että korotus voi olla jopa euro viinipulloa kohti. Tällaiset luvut kuulostavat jo itsessään hurjilta, mutta tarkastellaan kuitenkin kuluttajiin kohdistuvaa kokonaiskustannusta.

STTV:n tilastoista vuodelta 2006 saadaan osviittaa juomamyynnistä:

• Oluen myynti: 434 956 tuhatta litraa
• Viinien myynti: 129 917 tuhatta litraa
• Viinojen ja sekoitusten myynti: 53 279 tuhatta litraa

Tarrauudistuksen kustannusten suhteen kiinnostavinta lienee kuitenkin tuontialkoholin osuus: vaikka kotimaiselle alkoholituotannolle kertakustannuksia syntyisikin, lienevät ne kokonaisuuden kannalta vähemmän merkittäviä. Siivotaan siis yllä kuvatuista luvuista pois pohjahiivaoluet (käytännössä suomalaiset lagerit), siiderit, lonkerot ja miedot juomasekoitukset, joiden voidaan olettaa tulevan pääosin kotimaisilta tuottajilta. Tehdään lisäksi arvio, että lopuista alkoholijuomista ainoastaan 50 % on tuontialkoholia. Tällöin arvioitu tuontialkoholin myynti litroittain olisi (2006):

• Oluen myynti: 1 877 tuhatta litraa
• Viinien myynti: 29 787 tuhatta litraa
• Viinojen ja sekoitusten myynti: 17 731 tuhatta litraa

Tämä ei kuitenkaan vielä auta selvittämään kokonaiskustannusten suuruusluokkaan, vaan luvut on saatava pakkauksiksi. Tehdään karkeat arviot: olutta myydään 0,33 l pakkauksissa, viinejä 0,75 l pakkauksissa ja viinoja ja sekoituksia keskimäärin 0,7 l pakkauksissa. Tällöin saadaan arvio myydyistä tuontialkoholipakkauksista (2006):

• Oluen myynti: 5 686 tuhatta pakkausta
• Viinien myynti: 39 716 tuhatta pakkausta
• Viinojen ja sekoitusten myynti: 25 329 tuhatta pakkausta
• Myynti yhteensä: 70 731 tuhatta pakkausta

Palataan nyt arvioihin kustannuksesta myyntipakkausta kohden, siis "joitakin kymmeniä senttejä" tai "jopa euro". Valitaan numeeriseksi vaihteluväliksi 0,3 - 1,0 € per pakkaus. Tällöin voidaan todeta, että varovaisestikin arvioiden alkoholijuomapakkausten tarroituksen kokonaiskustannus vuosittain on 21 - 71 MILJOONAA EUROA. Tämä lasku jää käytännössä kuluttajien maksettavaksi.

Vaikka tarravalistuskampanjan loppusumma olisi "vain" 20 miljoonaa euroa vuosittain, voidaan kysyä, olisiko vastaavalla summalla voitu saavuttaa parempia tuloksia muilla keinoin, esimerkiksi lisäämällä odottavien äitien neuvolakäyntien määrää. Valtiohan olisi voinut nostaa rahat myös itselleen kohottamalla alkoholiveroa. Kustannusten lisäksi uudistuksen voidaan olettaa vaikuttavan myös alkoholijuomavalikoimaan, mikä ei välttämättä ole alkoholikulttuurin kehittymisen kannalta positiivinen ilmiö.

YouTube Googlelle, osa 2

Eilisessä merkinnässäni arvioin virheellisesti, että Googlen YouTube hankinta lopettaisi spekuloinnit siitä, voiko tuollaisen palvelun ylläpitäminen olla kannattavaa: radiota kuuntelemalla minulle paljastui, etteivät kaikki usko Googlen kykyyn kaupallistaa palvelua.

Ohjelma, jota kuuntelin, oli YleX:n aamupäivä, jonka asiantuntevat juontajat pohtivat sitä, miten Google saattoi tehdä kaupassa aika typerän sijoituksen, lähinnä perustuen kolmeen argumenttiin. Ensinnäkin, videoiden jakaminenhan on laitonta toimintaa, josta joku Ylen hallintoneuvoston johtaja (tjsp.) oli sanonut, että "kyllä sen pitäisi olla selvää, ettei toisen omaa saa varastaa". Toiseksi, palvelu ei tuota rahaa ja asiakkaatkin taitavat olla enemmän viehättyneitä siitä laittomasta puolesta, joka palveluun liittyy. Kolmanneksi, luulisi niiden muistavan IT-kuplan.

Ensimmäinen argumentti laillisuudesta on hankala. Jossakin jenkkicasessä pohdittiin muistaakseni ISP:n vastuuta tilanteessa, jossa käyttäjä laittaa nettiin materiaalia ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Lopputulos oli, ettei ISP ole vastuussa, kunhan pyydettäessä poistaa tiedostot ja harjoittaa kohtuullisissa määrin omavalvontaa. YouTube tekee molempia resurssiensa puitteissa, ja ymmärtääkseni tämän hetkinen käsitys on se, että lafka on tässä suhteessa rinnastettavissa ISP:hen. Vaikka tämä tulkinta osoittautuisikin vääräksi, uskon Googlen pystyvän ratkaisemaan tekijänoikeusongelmat mainosprovikkamallilla tai vastaavalla korvausmenettelyllä.

Toinen argumentti onkin sitten jo yksinkertaisesti tyhmä. Totta on, ettei YouTube nykyisellään tuota yhtään rahaa, mutta sillä on käsittämätön käyttöaste (oman ilmoituksensa mukaan n. 100 miljoonaa videolatausta vuorokaudessa) ja asiakaskunta, joka varmasti mahdollistaa erilaiset mainosliiketoimintamallit. Radiofilosofit pohtivat kieltämättä pidemmälle, että eikös se kaupallistuminen sitten aja ne (laittomuudesta viehättyneet) käyttäjät pois? Retorisena vastakysymyksenä voi vain heittää, että onko Googlen hakukone kuollut käyttäjien puutteeseen mainosten myötä? En myöskään ymmärrä pointtia siitä, että käyttäjät olisivat erityisen innostuneita palvelun laittomuudesta tai kapinallisuudesta, ainakin itse vierailen siellä sen sisällön vuoksi.

IT-kuplaan vetoaminen ylittääkin jo käsittämättömyyden rajan. Suurin osa kuplasta syntyi siitä, kun sijoittajat investoivat ideoihin, joiden takana ei ollut välttämättä mitään konkreettista, saatika olemassa olevaa asiakaskuntaa. Uskallan väittää, että palvelu, jonka kautta tavoittaa kymmeniä, jollei satoja miljoonia nettikäyttäjiä päivässä, on tuon hinnan väärtti (hinta ei muuten ole viidesosaakaan Googlen tämän vuoden liikevaihdosta).

Voi olla, ettei investointi maksa itseään takaisin ja koko YouTube kuihtuu pois ennen pitkää. Se on riski, joka liittyy liiketoimintaa. Omasta mielestäni hankinnan kritisointi yllä kuvatuilla "maalaisjärjen" argumenteilla ei kuitenkaan ole kantavaa.

Small print: En kuunnellut radio-ohjelmaa loppuun, joten en tiedä, mihin lopputulokseen juontajat päätyivät spekuloinnissaan. Tiedän myös, ettei YleX:n päiväohjelmien ajankohtaiskatsauksia kannattaisi välttämättä ottaa vakavasti: minun olisi ehkä kannattanut tyytyä hymähtelemään itsekseni, mutta halusin blogata, joten sain tästä hyvän tekosyyn. Aika pitkä merkintä tulikin.

YouTube Googlelle

YouTuben hankinta oli mielenkiintoinen veto Googlelta. Ainakin se pisti lopun kahvipöytäkeskusteluille siitä, miten videoiden ilmaisjakaminen voi olla kannattavaa (jättimäiset kaistamaksut) saatika laillista, ja miten "kyllä se YouTuben taru pian päättyy". Google maksoi YouTubesta 1,65 miljardin dollarin edestä osakkeitaan, joten eivät omistajat aivan tyhjin käsin jääneet.

Itseäni kiinnostaa tässä kaupassa erityisesti se, mihin suuntaan YouTubea kehitetään jatkossa. Pressitiedotteen mukaan YouTube jatkaa omana mainiona palvelunaan, mutta toisaalta "kaupassa [YouTuben toimintaan] yhdistyy Googlen asiantuntemus informaation hallinnassa ja uusien Internet-mainostamisen mallien kehittämisessä". Yhtiöt aikovat myös yhdistää resurssinsa "seuraavan sukupolven mediapalvelun kehittämisessä".

Sitä, mihin tämä konkreettisesti johtaa, on varmaankin turha lähteä vielä arvailemaan. Siitä olen kuitenkin onnellinen, että YouTuben osti juuri Google, joka ei välttämättä pilaa toimivaa palvelua, vaan saa tehtyä siitä businestä hukuttamatta käyttäjää mainosroskaan.