Onnea Suomi

Mainos

2008-09-14T00:02:00.001+03:00

Aloitin ravintolablogin. Se on nimeltään Safkaa Stadissa, ja löytyy täältä.

Viideskymmenes runo

2007-12-13T10:31:00.000+02:00

Kiitos lukijalleni. Tämän blogin on aika mennä tauolle.

Teidän,
Vesa.T

P.S. Cliffhangeriksi lainaan Runebergiä:
"Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa."

Etsitään kumppania tositarkoituksella

2007-10-28T10:59:00.001+02:00

Viikon suru-uutinen oli Kauppalehti Presson lakkauttamispäätös. Presso oli parhaimmillaan nerokas viikottainen sanomalehti, joka ei valitettavasti onnistunut nostamaan levikkiään eikä mediamyyntiään yli kriittisen selviämispisteen.

Lehdellä oli hyvin vähän tekemistä emolehtensä kanssa, kyse oli enemmänkin elämäntapa- kuin talousjulkaisusta. Uskonkin Presson kuolleen imago-ristiriitoihin: lehti teki rohkeaa, usein sarkastista journalismia, jolle paras kohdeyleisö olisivat olleet korkeasti koulutetut pääkaupunkiseudun nuoret ja nuorehkot aikuiset, eivät Kauppalehden perinteinen lukijakunta. Co-brandays diskriminoi suoraan ne potentiaaliset lukijat, joita talous ei kiinnostanut.

Kahden vuoden ajan Presso kuului lauantai-aamuihini. Mistä löytäisin uuden kaverin kahvikupilleni?

ProCaster PVR-6100C arvostelu

2007-07-22T22:01:00.000+03:00

Olen seurannut digiboksien kehitystä viimeiset kaksi vuotta ostoaikeissa. Kansalaisbokseja kohtaan en ole missään vaiheessa kokenut kiinnostusta, ja tallentavat laitteet ovat tuntuneet kärsivän joko vakavista teknisistä ongelmista ja bugeista (Medion/Vision) tai tarpeettoman kovasta hinnasta (Topfield, ProCasterin paremmat mallit). Asuminen kaapelitaloudessa ei myöskään ole helpottanut tilannetta valikoiman suppeuden takia.

Viime keväänä julkistettu ProCaster PVR-6100 -mallisto kuitenkin herätti kiinnostukseni. Voisiko 279,90 eurolla todella saada erinomaisilla ominaisuuksilla varustetun laitteen, jonka lähimmät kilpailijat ovat n. 200-300 euroa kalliimpia? Ensimmäisten muutaman päivän kokemuksen perusteella vastaus on kyllä, ProCasterin uusin laite todella ottaa paikkansa markkinoiden kilpailukykyisimpänä digiboksina.

Hinta-laatu-suhde on kohdallaan paperilla ...

Ominaisuuksiltaan PVR-6100C on vakuuttava digiboksi: kaksi viritintä ja 250 Gb muistia ovat tässä hintaluokassa ennen kuulumattomia. Laitteen käyttöjärjestelmä on käytännössä sama testejä voittaneen (TM 22/06, Hifi 11/06, MB 03/07) PVR-6300-boksin kanssa, ja suurin osa toiminnallisuuksista onkin toteutettu samalla lailla isoveljen kanssa.

Eroja testivoittajaisoveljeen ovat HDMI:n puuttuminen, 50 GB pienempi kiintolevy, mahdollisuus nauhoittaa ainoastaan kahta kanavaa samanaikaisesti (6300:ssa tuki neljän nauhoitukselle), mediasoittimen (MP3) puuttuminen, USB-portin puuttuminen (ei mahdollisuutta siirtää nauhoitteita tietokoneelle, ohjelmistopäivitykset täytyy tehdä sarjaportin kautta), eri kaukosäädin (ja vain yksi kappale, 6300:ssa on mukana kaksi kapulaa), S/PDIF RCA:lla (6300:ssa optinen) ja Mosaic-tilan sekä pelien puuttuminen.

Vaikka ominaisuuserolista vaikuttaakin pitkältä, tärkeimmiltä osiltaan - TV:n katsomisen, nauhoittamisen ja ajansiirron suhteen - laitteet ovat lähes identtiset. Kun otetaan huomioon, että 6300 on n. 300 euroa kalliimpi, voidaan hinta-laatusuhdetta pitää PVR-6100C:n kohdalla erittäin hyvänä. Puhtaasti ominaisuuksien valossa samassa hintaluokassa ei ole tällä hetkellä parempaa laitetta tarjolla (vrt. MBnetin hintaseuranta), ainakaan kaapelilaitteissa.

... ja myös käytännössä

Muutaman päivän aktiivisen käytön jälkeen laitteessa ei ole esiintynyt mitään suurempia ongelmia. Laitteen käyttöääni on vaimeimpia kokeilemistani tallentavista digibokseista, joskin suoraan paketista nostettuna boksista kuului ärsyttävä resonanssiääni. Tämä kuitenkin poistui "rutistelemalla" konetta pari kertaa kulmista. Kaukosäädin toimii hyvin, mutta on olemukseltaan muovinen. Kuvanlaatu Scart-RGB:n kautta on ainakin maallikon silmissä erinomainen.

ProCasterin käyttöliittymä on melko intuitiivinen ja mukavasti eri näkymissä on esitetty myös helpottavat selitteet eri näppäinten toiminnalle. Ohjelmisto vaikuttaa yllättävän stabiililta ja bugittomalta laitteen ensimmäiseksi versioksi: itselläni boksi ei ole sekoillut tai kaatunut kertaakaan (DVDplazalla jotkut ovat onnistuneet saamaan laitteita nurin, vaikkakin harvakseltaan). Ylen tekstitykset ovat toimineet hyvin, myös nauhoitettaessa. DVDplazalaiset ovat raportoineet myös pari muuta vähemmän merkittävää bugia, mutta näiden voisi olettaa korjaantuvan ohjelmistopäivityksillä.

Kaiken kaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen laitteen toimintaan ensimmäisten päivien aikana. Palaan asiaan, mikäli syytä on.

Yhteenveto: ProCaster on julkaissut hinta-laatu-suhteeltaan lyömättömän tallentavan digiboksin, jota voi suositella varauksetta kaikille, jotka eivät ehdottomasti halua HDMI:tä tai mahdollisuutta siirtää nauhoitteita PC:lle.

---

Jälkikirjoitus @ 07/08/25: Procaster julkaisi nopeasti päivityksen boksiin, ja sen lataaminen on äärimmäisen suositeltavaa (kts. ensimmäisen version ongelmat kommenteista ja dvdplazalta). Olen nyt käyttänyt boksia yli kuukauden ja seison yhä arvioni takana: tämä on hyvä ostos.

Apple iPhone, kuin Nokia 2110 aikanaan

2007-07-19T14:33:00.000+03:00

Viime vuoden loppupuolella olin varma, että iPhone floppaa ominaisuuksien puutteeseensa ja jää lähinnä Apple-fanaatikkojen tuotteeksi. Olin mitä ilmeisimmin väärässä: vaikka ominaisuus-hinta-suhde onkin luurissa suoraan sanottuna huono, on myynti uuden hienon designin ja erilaisen käyttöliittymän siivittämänä lähtenyt mukavasti käyntiin. Mieleeni tulikin, että niinköhän Apple tekee vanhoille kännykkäjäteille saman, kuin Nokia aikanaan Motorolalle ja Ericssonille 2110:lla.

Nokia 2110 on omasta mielestäni ollut aina Nokian menestyksen suurin yksittäinen alulle panija. Vaikka taloustieteilijät kuinka puhuisivat mahtavasta kulttuurista ja hienosti hallitusta logistisesta ketjusta, oli 2110 aikanaan jotain aivan muuta kuin kilpailijoiden tuotteet. Ei ominaisuuksiltaan, vaan designiltaan ja käyttöliittymältään. Kuten iPhone nyt.

2110:n jälkeen Nokian look-and-feelistä ja helppokäyttöisyydestä tuli käsite, ja kilpailijoilla meni vuosia vastaavan statuksen saavuttamiseen. Vuosia, joiden aikana Nokiasta kasvoi maailman suurin matkapuhelinyritys, eikä edes kompurointi designin kanssa vuosina 2002-2006 riittänyt kutistamaan etumatkaa. Tätä pidän kuitenkin seurauksena lähinnä kilpailijoiden kehnommasta brändistä sekä siitä, etteivät kilpailijoiden paremmin designatut tuotteet sisältäneet mitään muuta uutta, joka olisi saanut lojaalit kuluttajat vaihtamaan toimittajaansa. Apple on tässä suhteessa kuitenkin eri tarina: ensinnäkin, yrityksellä on mitä mainioin imago, joka on mukavassa nosteessa iPod-menestyksen ansiosta, ja toiseksi, iPhonen käyttöliittymä on mitä ilmeisimmin uudenlainen kokemus, eikä ainakaan nettiarvostelujen mukaan negatiivinen sellainen.

On totta, että tällä hetkellä iPhonen hinta-laatu-suhde sekä ominaisuuksien puute rajaavat markkinoita, tiputtaen erityisesti rationaalisemmat ostajat pois. Versio 2 muuttanee kuitenkin tilannetta merkittävästi, ja onkin jännittävää nähdä, miltä markkinat näyttävät parin vuoden kuluttua. Suomalaisen hyvän elintason säilyttämisen kannalta toivon, että Nokia keksii vastavedon, jolla sekä designissa että käyttöliittymässä otetaan aimo harppaus eteenpäin. Symbian on pärjännyt tähän asti sen vuoksi, että se on paras älypuhelinkäyttöjärjestelmä. Ei sen takia, että se olisi hyvä.

Ostaisinko itse iPhonen? En. Odotan iPhonen ja N95:n risteytystä. Tuli se sitten kummalta tahansa yritykseltä ensiksi.

Mobiilitoimisto

2007-06-08T12:18:00.001+03:00

Tutkijana minulla on melko joustavat työajat. Se on mukava asia, koska voin tehdä osan duuneistani kätevästi kotoa käsin itselleni sopivaan tahtiin. Lämpiminä kesäpäivinä on kuitenkin harmillista istua tukahduttavan kuumassa pikkukaksiossa, joten keskityin tänään kehittämään työprosessiani. Viritettyäni WLAN-tukiaseman ikkunan rakoon saatoin siirtyä etupihallemme yhdistämään työnteon ja auringonoton. Tai ainakin auringonoton ja nettisurffauksen/blogailun. Suosittelen.

Terveisiä kaikille sisätyötä tekeville!

Minun Sonera

2007-06-06T18:27:00.000+03:00

On hauska havaita, miten internetyhteydestä on tullut välttämättömyystarve: katkonainen linkki muuhun maailmaan kiehuttaa yhtä paljon kuin vessapaperin loppuminen. Oikeastaan jopa enemmän, koska Emboa saa sentään itse haettua kaupasta lisää, kun taas yhteydettömyys on käytännössä aina kiinni jonkun toisen ongelmista.

Yhteydettä uuteen viikkoon

Viime sunnuntaina palasin mökiltä ja päätin lukaista sähköpostit vielä illalla, näin pakollinen paha olisi hoidettu jo ennen työviikon alkamista. Kuinka ollakaan, nettiyhteys ei toiminut lainkaan. Myöhemmin illalla yhteys osittain palasi, mutta jopa kyyhkysprotokolla olisi siirtänyt paketit nopeammin. Katkonaisuus ja nopeusongelmat jatkuivat vielä maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Sitten päätin soittaa Soneralle.

Asiakaspalveluun pääsin yllättävän nopeasti (10 min jonotus). Ystävällinen henkilö tiesikin kertoa, että Extra-liittymissä on pääkaupunkiseudulla ollut ongelmia, mutta että niitä korjataan paraikaa. Hetken ehdin jo iloita positiivisesta palvelukokemuksesta, kunnes kuulin, että korvausta katkosesta saadakseni minun täytyy olla yhteydessä tekniseen asiakaspalveluun (0800-19101), jotta he voivat varmistaa virheen olleen Soneran vika. Kiitin kohteliaasti, näppäilin numeron ja laitoin puhelimen kaiutintilassa pöydälle soittamaan jonotuseuroviisuja.

Sonera haki uuvutusvoittoa viime minuuteille

Koska uusi jono pakotti minut toimettomaksi, sain aikaa ajatella saamaani palvelua. Miksi minun pitää soittaa tekniseen asiakaspalveluun? Edellisessä asiakaspalvelussahan tiedettiin jo varsin hyvin, että vikaa linjassa on. Ainoa looginen selitys oli, että uuvuttamalla asiakas jonossa vältytään todennäköiseltä reklamaatiolta.

Päätin jo alussa, etten luovuta. Kinuan vaikka väkisin edes muutaman euron alennuksen liittymän kuukausimaksuun. Tunnin jonotuksen jälkeen uskoni alkoi jo horjua. Sitten tapahtui uhkaava käänne: vessahätä iski ja kännykän akku alkoi ilmoitella loppumisestaan. Mennäkö vessaan ilman luuria ja ottaa riski siitä, että palvelija vastaisi poissaollessani, vai ottaako känny mukaan ja riskeerata puhelun katkeaminen virran puutteessa? Puuttumatta tarkemmin siihen, miten ratkaisin dilemman, lopulta puheluuni vastattiin.

Jonotusta kesti kaiken kaikkiaan 1 h 20 min.

Kutsumusammatti, sanoo Jaana Laitinen-Pesola

En pysty sanoin kuvailemaan tunnelmaani, kun vikatilanteen selitettyäni uusi palvelushenkilö totesi, että "niin, tämä puhelu itse asiassa palasi takaisin asiakaspalveluun [ei tekniseen]". Oli kuulemma ruuhkaa (no shit). Ystävällisesti hän tarjoutui kuitenkin jättämään tekniselle puolelle soittopyynnön, palaisivat asiaan "parin päivän kuluttua".

Tilanne päättyi kuitenkin jokseenkin onnellisesti. Ripitettyäni sinänsä syyttömän pätkätyöläisen, vähensi hän seuraavasta kuukausimaksustani puolet (20 euroa). Sekavin tuntein ja uupuneena istuin sängylleni: oliko puolitoista tuntia puhelimenkyttäystä tämän arvoista? Tuntipalkoille en päässyt, mutta periaatteellisuudesta tuli hyvä mieli. Uskon, että ainoastaan kuluttajien aktiivisuus reklamaatioiden muodossa voi ikinä muuttaa teleyhtiöiden palveluntasoa. Toisaalta en oikein rehellisesti voi kokemustani muille suositella.

Hauskana yksityiskohtana nettiyhteyteni rupesi toimimaan kesken puhelun. Mitähän salaliittoteoreetikko tästä sanoisi?

Nokia N95 ja kameran laatu

2007-04-11T09:34:00.000+03:00

Huomasin tilastoista, että moni vierailija saapuu blogiini Googlen Nokia N95-hakujen kautta. Laitetta minulla ei itselläni valitettavasti ole, mutta Flickristä löytyy paljon kuvia, joista voi arvioida 5 Mpix kameran todellista laatua.

IMO, kyllä tuo laatu jo riittää tavallisen pokkarikameran korvaamiseen, vaikka hieman noisea kuviin tuleekin.

Edellinen viestini aiheesta täällä.

Sofia ja Lyon

2007-04-03T11:07:00.000+03:00

Viimeisen muutaman viikon aikana olen päässyt vierailemaan kahdessa kohteessa, joihin normaalisti tuskin tulisi mentyä lomalle: Bulgarian Sofiassa ja Ranskan Lyonissa. Tässä pikaiset arviot molemmista kaupungeista, noin turistin näkökulmasta.

Sofia:

Plussat:

Edullinen hintataso
Yllättävän mukava palvelu
Todella tyylikkäitä yökerhoja
Hienoa vanhaa arkkitehtuuria

Miinukset:

Köyhyys (professorin kk-palkka on n. 215 euroa, tekniikan tohtorin 65 euroa)
Rappeutunut ulkoasu
Prostituutio kuuluu jopa huipputason hotellien palvelumixiin
Turvallisuus kyseenalainen (kasino-vierailu ei ole hyvä ajatus)
Ei juurikaan varsinaisia turistinähtävyyksiä

Lyhyesti: Mukava kaupunki, joka kuitenkin kärsii vielä neuvosto-rappiosta. Todennäköisesti 15 vuoden kuluttua Prahan ja Budapestin veroinen turistikohde.

Lyon:

Plussat:

Säilytetty vanha kaupunki (UNESCO:n maailmanperintökohde)
Ravintolat pieniä ja tekevät hyvää ruokaa edullisesti (tyypillinen kolmen ruokalajin menu 15 euroa)
Siisti kaupunki ja ainakin maaliskuussa mukavan turistivapaa
Kohtalaiset shoppailumahdollisuudet

Miinukset:

Ei nähtävää yli kahdeksi päiväksi

Lyhyesti: Pariskunnille sopiva viikonloppumatkakohde enintään neljäksi päiväksi. Aidompi kuin Pariisi tai Rooma.

Aleksin Iguanassa saa ylikypsää pastaa

2007-03-22T22:37:00.000+02:00

... ja kun heille kertoo siitä - ruoan maistumisesta kysyttäessä, pyörittelevät vain silmiään ja sanovat "okei", pakenevat paikalla, eivätkä enää loppuravintolakäynnin aikana katso silmiin tahi vaihda sanaakaan.

Pizza-buffet oli kyllä ihan hyvä.

Alkoholijuomapakkausten tarrojen ekonomiaa

2007-03-05T12:06:00.000+02:00

Suomalaisten alkoholin kulutus on nousussa, viime vuonna arvioitu kokonaiskasvu oli n. 2,1 %. On ymmärrettävää, että eduskunta haluaa hillitä tätä kasvua, ja helmikuussa hyväksytyllä lakiesityksellä luodaankin kolme uutta työkalua kansanterveyden kohentamiseksi.

Eräs lakiuudistuksen vaikutuksista on alkoholijuomapakkauksiin lisättävät varoitustarrat. Näiden varoitusten erityinen kohde ovat odottavat äidit, joiden alkoholinkäyttö haluttaisiin saada kuriin. Oikea tavoite, mutta arvioidaanpa uudistuksen käytännön taloudellisia vaikutuksia.

Ennen lain hyväksymistä tarroituksen kustannukseksi arvioitiin "joitakin kymmeniä senttejä" pakkausta kohden. Viikonloppuna eri mediat kuitenkin kertoivat otsikoissaan, että korotus voi olla jopa euro viinipulloa kohti. Tällaiset luvut kuulostavat jo itsessään hurjilta, mutta tarkastellaan kuitenkin kuluttajiin kohdistuvaa kokonaiskustannusta.

STTV:n tilastoista vuodelta 2006 saadaan osviittaa juomamyynnistä:

Oluen myynti: 434 956 tuhatta litraa
Viinien myynti: 129 917 tuhatta litraa
Viinojen ja sekoitusten myynti: 53 279 tuhatta litraa

Tarrauudistuksen kustannusten suhteen kiinnostavinta lienee kuitenkin tuontialkoholin osuus: vaikka kotimaiselle alkoholituotannolle kertakustannuksia syntyisikin, lienevät ne kokonaisuuden kannalta vähemmän merkittäviä. Siivotaan siis yllä kuvatuista luvuista pois pohjahiivaoluet (käytännössä suomalaiset lagerit), siiderit, lonkerot ja miedot juomasekoitukset, joiden voidaan olettaa tulevan pääosin kotimaisilta tuottajilta. Tehdään lisäksi arvio, että lopuista alkoholijuomista ainoastaan 50 % on tuontialkoholia. Tällöin arvioitu tuontialkoholin myynti litroittain olisi (2006):

Oluen myynti: 1 877 tuhatta litraa
Viinien myynti: 29 787 tuhatta litraa
Viinojen ja sekoitusten myynti: 17 731 tuhatta litraa

Tämä ei kuitenkaan vielä auta selvittämään kokonaiskustannusten suuruusluokkaan, vaan luvut on saatava pakkauksiksi. Tehdään karkeat arviot: olutta myydään 0,33 l pakkauksissa, viinejä 0,75 l pakkauksissa ja viinoja ja sekoituksia keskimäärin 0,7 l pakkauksissa. Tällöin saadaan arvio myydyistä tuontialkoholipakkauksista (2006):

Oluen myynti: 5 686 tuhatta pakkausta
Viinien myynti: 39 716 tuhatta pakkausta
Viinojen ja sekoitusten myynti: 25 329 tuhatta pakkausta
Myynti yhteensä: 70 731 tuhatta pakkausta

Palataan nyt arvioihin kustannuksesta myyntipakkausta kohden, siis "joitakin kymmeniä senttejä" tai "jopa euro". Valitaan numeeriseksi vaihteluväliksi 0,3 - 1,0 € per pakkaus. Tällöin voidaan todeta, että varovaisestikin arvioiden alkoholijuomapakkausten tarroituksen kokonaiskustannus vuosittain on 21 - 71 MILJOONAA EUROA. Tämä lasku jää käytännössä kuluttajien maksettavaksi.

Vaikka tarravalistuskampanjan loppusumma olisi "vain" 20 miljoonaa euroa vuosittain, voidaan kysyä, olisiko vastaavalla summalla voitu saavuttaa parempia tuloksia muilla keinoin, esimerkiksi lisäämällä odottavien äitien neuvolakäyntien määrää. Valtiohan olisi voinut nostaa rahat myös itselleen kohottamalla alkoholiveroa. Kustannusten lisäksi uudistuksen voidaan olettaa vaikuttavan myös alkoholijuomavalikoimaan, mikä ei välttämättä ole alkoholikulttuurin kehittymisen kannalta positiivinen ilmiö.

Älkää viittikö - aikuisten oikeesti!

2007-02-21T12:34:00.000+02:00

Tänään postiluukusta tipahti Oikeusministeriön lähettämä flyeri, jolla selkeästi pyritään kasvattamaan nuorten äänestysaktiivisuutta. Asiallista toimintaa, oli ensimmäinen ajatukseni. Kunnes viestintä epäonnistui.

Muuten yllättävän hyvään mainokseen oli laitettu seuraavanlainen kannustinlause:

Nyt sinun on aika tehdä äänestysteko, joka vaikuttaa - aikuisten oikeesti.

Jostain syystä minua alkoi vituttamaan koko äänestäminen välittömästi luettuani tämän kohdan. Analysoituani reaktiotani hetken, totesin, että "aikuisten oikeesti" johtaa mielessäni negatiivisiin assosiaatioihin, koska

Lausahdus on ylikäytetty, ja pääsee jo samaan kategoriaan "elämä on"-sheissen kanssa. Tämä vituttaa aina.
Lausahdus implikoi, että sen käyttäjä on kokenut aikuinen, joka tietää miten elämässä toimitaan, kun taas kohde on riittävän vanha aikuiseksi, mutta käyttäytyy kuin lapsi (= eri tavalla kuin lausahduksen käyttäjä). Tästä seuraa korollaari: lausahduksen "aikuisten oikeesti" käyttäjä suhtautuu kohteeseen alentuvasti, mikä myös aiheuttaa välitöntä vitutusta.

Jos tuon mainoksen tavoite olisi joku muu, toimisin todennäköisesti täysin päin vastoin, kuin siinä pyydetään, saattaisin jopa pyörtää aiempia päätöksiäni. Tässä tapauksessa menen toki edelleen äänestämään, mutta toivon valtion organisaatioidenkin käyttävän jatkossa oikeita mainostoimistoja.

Edit @ 16:00: Huomasin juuri, että kampanjan kohderyhmä on 18-29-vuotiaat. Mielenkiintoista, että viestintä vaikuttaa enemmän 15-vuotiaille suunnatulta. Olisikohan kohderyhmä kannattanut jakaa kahtia, esim. ensikertalaiset (18-20) ja muut (21-29), ja lähestyä näitä erilaisella mainonnalla?

Microsoft, Nvidia ja Apple

2007-02-05T12:18:00.000+02:00

Nvidian kyvyttömyys kehittää toimivia näytönohjainajureita Windows Vistalle voi johtaa oikeuskäsittelyyn ja Applen iPodit voivat korruptoitua, jos ne liitetään Vistaan (tai oikeastaan: jos ne irroitetaan Vistasta).

Mielenkiintoisia uutisia heti uuden käyttöjärjestelmän julkaisun jälkeen. Yhteensopivuusongelmia on toki muitakin, mutta nämä kaksi ovat mielestäni tapauksina jännittävimmät, ainakin toistaiseksi. Nvidia on markkinoinut uusimpia korttejaan Vista-yhteensopivina, ja Nvidian high-end kohdemarkkina osunee melko samoille linjoille, kuin Vistan ekojen käyttäjien kuluttajamarkkina, eli HC-tietokoneharrastajiin. Toisaalta kaikki uutiset, joissa mainitaan MS ja Apple samassa yhteydessä ovat kutkuttavia, jos ei muuten, niin jälkimaininkien seuraamisen kannalta.

Yllättäväksi nämä uutiset tekee se, että olisin odottanut Nvidian ja Applen kaltaisten suurten, hyvällä brandilla varustettujen yritysten kykenevän valmistautumaan Vistan tuloon, vaikka käyttöjärjestelmässä ongelmia olisikin.

Kenen vika?

Saksalaisista

2007-01-31T15:36:00.000+02:00

Työmatka Düsseldorfiin päättyi viime viikolla. On siis aika stereotypisoida yksi kansakunta:

Saksalaiset syövät kunnolla ja raskaasti
Saksalaisilla on kivoja pikkupanimoita, joissa on ripeä palvelu ja vain yksi olutmerkki
Saksalaiset polttavat paljon tupakkaa, ja ihan missä tahansa
Saksalaisilla on pikkutuhmia TV-pelejä, varsinkin urheilukanavilla
Saksalaisten konditoriot, leipomot ja konvehteriat ovat mahtavia
Saksalaiset paitsi ajavat hienoilla autoilla lujaa, ovat myös ylpeitä siitä
Saksalaiset eivät halua keskustella viime vuosisadan sodista

Seuraaviin oletuksiin EN saanut vahvistusta:

Saksalaiset pitävät nahkahousuista
Saksalaiset pitävät hapankaalista nahkahousuissa
Saksalaiset ajavat panssarivaunuilla, kun heillä on hapankaalia nahkahousuissa

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö saksalaiset pitäisi hapankaalista.

Seuramatkalla

2007-01-15T20:31:00.000+02:00

Hola, ja tervetuloa lukemaan raporttia elämäni ensimmäisestä Kanarian matkasta. Nyt olen Tosi-Suomalainen.

5.1.2007 Lähtöpäivä

Ensimmäinen kosketus lentokenttään sitten nestedirektiivin. Turvatarkastuksessa 4 ml huulirasvani aiheutti ongelmia, sillä en ollut pakannut sitä litran läpinäkyvään ja uudesti suljettavaan muovipussiin. Onneksi turvatarkastussedällä oli ylimääräinen pussi, vaikka hetken ajan näytti jo siltä, että joudun palaamaan lähtöruutuun hakemaan pussia tai heittämään tuon terrorin siemenen roskiin. Turvatarkastuksen jälkeen pussin sai poistaa. Sen tarkoitus oli kuulemma varmistaa, etteivät nesteideni yhteistilavuus ylitä litraa. Salakuljetin rakossani ainakin kolme desiä.

Lento oli helvetillinen. Naapurin bätrefolket eivät olleet ilmeisesti kuulleet lastenkasvatuksesta saati ehkäisystä, joten menomatka meni mukavasti neljän kiljuvan kakaran pomppiessa päällä muutenkin sillipurkkimaisessa tilassa. Onneksi minulla on pienet jalat.

Finnmatkojen tervetulotilaisuudessa sai ilmaiseksi hiilihapotonta Sangriaa.

6.-11.1.2007 Lanzarotella

Lämpöä. Olutta. Ruokaa.

Kanarian saarilla on oikeasti liian huono maine, sillä ainakin Puerto del Carmenin vanhasta kaupungista löytyi myös todella hyviä ruokapaikkoja, enkä nähnyt remuavia turisteja saatika häiriintynyt heistä. Ei tuonne kyllä kulttuurilomaa tehdä, mutta mukavan irtioton arjesta se tarjoaa.

12.1.2007 Paluumatka

Turvatarkastuksessa minulle paljastui, että ainoastaan lapsiperheet saavat viedä omia eväitä läpivalaisun läpi (muut saavat viedä vain kemikaaleja). Turvatarkastussetä oli kuitenkin reilulla päällä ja salaliittolaisen elkein pakkasi jugurttimme ja limumme läpinäkymättömään pussiin, hätisti pakoon ja iski silmää (onneksi oli M-A mukana). Tätä ennen tosin virkaveli oli käynyt kuittailemassa, että "are you babies, what?".

Paluulento alkoi toiveikkaasti: lähimpään lapsiperheeseen oli yli kaksi penkkiriviä. Juuri, kun kone lähti kohti kiitorataa, katosta alkoi kuitenkin tippua jotain nestettä. Kerroin havainnostamme lentoemännälle, joka totesi, että "sieltä aina välillä tippuu vettä" ja lupasi hakea meille paperia. Samaan aikaan alkoi pyöriä opastusvideo sanoin "turvallisuutenne on meille tärkeintä". Minä, M-A ja lähipenkkinaapurit saimme lopetettua hytkymisen ennen Alppeja, mutta lentoemäntä vaikutti jostain syystä vaivaantuneelta loppumatkan ajan.

Ensimmäinen piirretty oli ruotsinkielinen Ice Age 2. Enkä mä edes ollut nähnyt sitä ennen.

Yhteenveto

Meillä oli mukava ja rentouttava loma. Oikeasti.

Kuvat voi tulla katsomaan meille kotiin, jos tuntee tien.

Ulkoasu vaihtui vahingossa

2006-12-17T23:28:00.000+02:00

Kikkailin uuden Bloggerin Dashboardilla ja siinä vaiheessa, kun olisi ehkä pitänyt jättää vastaamatta "Yes", en vielä tiennyt tarvitsevani olemattoman Undo-nappulan palveluksia.

Uusi ulkoasu lanseerattu joka tapauksessa, vassokuu.

Tee se itse: Prinsessalinna

2006-12-17T19:14:00.000+02:00

Joulu lähestyy ja kaikkein pikkutonttuinkin mielet lienevät tulvillaan iloa ja intoa. On aika valmistaa perinteinen prinsessalinna. Tällä kätevällä pikku leivonnaisella voi yllättää isät, äidit, siskot, veljet sekä natot: ohhoh, kun on pystyvä veikkonen, tuo.

Tarvikkeet:

1 kg piparkakkutaikinaa
2 dl sokeria
3 dl tomusokeria
n. 20 marmeladikuulaa (erivärisiä)
n. 10 eläin- ja ihmishahmoista karkkia
uuninpelti (ylimääräinen)
sininen pöytäliina

Valmistus:

1. Kaulitse taikina ohueksi. Leikkaa seinät, katot ja muut osat kaulitusta taikinasta ja siirrä pellille.
2. Pistä pelti pipareineen uuniin (n. 200 C). Ota ulos uunista, kun ovat kypsiä.
3. Sulata sokeri paistinpannulla. Käytä sulaa sokeria osien liimaamiseen. Huom! Varo ettet polta sormiasi, sokeri on kuumaa!
4. Käännä ylimääräinen (mielellään kylmä) uuninpelti ylösalaisin ja laita linnasi sen päälle. Valmista tomusokerista ja vedestä sopivan kiinteätä koristeluainetta. Koristele linnasi koristeluaineella ja karkeilla.
5. Istu sohvalle, nauti piparintuoksusta! Ihastele kättesi töitä! Kirjoita blogimerkintä!

My name is Bond, Sony-Ericsson Bond

2006-12-03T17:15:00.000+02:00

Nyt on sitten nähty tuorein Bond-elokuva Casino Royale. Tätä leffaahan ovat kriitikot kehuneet jopa sarjan parhaaksi, yhtenä perusteena se, että Bondin hahmoa on mukavasti synkennetty ja turhaa pelehtimistä mielikuvituksettomilla leluilla vähennetty. Myös minä pidin realistisemmasta otteesta, tosin en väittäisi sitä klassikkobondeja paremmaksi, mutta Brosnan-elokuvien voittajaksi kylläkin. Klassikkobondeissa ne lelut eivät nimittäin korniudessaan haitanneet, ja varsinkin jälkikäteen klassikkojen vertaaminen kaanonin viimeisimpään yksilöön on mahdotonta, sen verran erityyppisiä leffat ovat.

Casino Royalessa leluja on vain yksi, mutta se onkin sitten todella ärsyttävä. Itse en yleensä tuohdu product placementista, mutta siinä vaiheessa, kun matkapuhelimen lähikuvaa näytetään elokuvassa yhteensä usean minuutin ajan, jotain on pahasti pielessä. Bondin Sony-Ericsson navigoi, tarkkailee elintoimintoja ja parantaa myrkytyksen. Pahikset eivät osaa kommunikoida kuin tekstiviesteillä ja pommithan laukaistaan perinteisesti Bluetoothin yli. Kaikilla on saman merkkinen luuri, ja se tulee myös katsojalle harvinaisen selväksi.

Odotan innolla seuraavaa Bondia, jossa kaduilla ajaa pelkkiä Fordeja.

Tony's Deli kokkikoulu ja Lux

2006-11-24T18:24:00.000+02:00

Olin eilen korruptiorekrytointiexculla, jossa eräs kansainvälinen konsulttitoimisto tarjosi meille opiskelijoille kokkikoulusessiot Tony's Delillä ja jatkot Luxissa. Tässä illan plussat ja minukset:

Tony's kokkikoulu:

+Kokkaaminen on kivaa, ja ammattikokin avustuksella siinä oikeasti oppiikin jotain
+Ruoat olivat sopivat vaativia, ts. joutui näkemään vaivaa, mutta epäonnistumisen riski oli pieni
+Superystävällinen henkilökunta ja hyvä sijainti
-Hinnasta en tiedä, mutta epäilenpä, ettei tällaista omalla rahalla voisi tehdä

Lyhyesti: Mahtava paikka esimerkiksi firman pikkujoulujen viettoon. Tekemisen iloa.

Lux:

+Ihan tyylikäs paikka, jossa palvelu pelasi: kun skumppalasi lensi lattialle, parinkymmenen sekunnin kuluttua paikalla oli kaksi siivoojaa
+Varattu looshi ja sen oma baarikaappi olivat loistohomma
+Näin Dannyn
+Ei teinejä...
-... vaan keski-ikäisiä naisia
-Danny esiintyi, ja muutenkin musiikkitarjonta kävi pidemmän päälle ahdistamaan

Lyhyesti: Paremman väen Zetor.

Sam and Max Episode 1: Culture Shock

2006-11-15T09:26:00.000+02:00

Uudet Sam and Max pelit julkaistaan kuudessa episodissa. Pelasin ekan episodin demoa ja päädyin tilaamaan koko kauden. Suosittelen lämpimästi, sillä

Edes kohtalaisia seikkailupelejä ei ilmesty juuri lainkaan, ja tällaista toimintaa pitää tukea
Episodi-muotoinen julkaisu on mielenkiintoinen idea
Nämä eivät ihan älyttömästi maksa: 8,95$ jakso tai 34,95$ koko kausi
Ainakin eka jakso oli humorische ja puzzlet nokkelia

Lisätiedot: Telltale Games

Hanki Braun ja kotivakuutus

2006-11-06T11:23:00.000+02:00

Vanhemmillani oli ollut jokusen vuoden Braunin Aromaselect kahvinkeitin termarilla (kuvassa). Laite oli ilmeisen pidetty ja hyvin toimiva, kunnes alkoi vuotaa vettä. Pieni vedenvuoto ei vanhempiani säikäyttänyt, ennen kuin keitin eräänä aamuna rupesi myös savuamaan. Onneksi tästä ei seurannut hetkellistä ikävää hajua kummempia ongelmia.

Minulla on omassa kodissani myös Braunin Aromaselector, tosin lasipannulla ja maitovaahdottimella tuunattuna. Nyt sekin alkoi vuotaa. Savua ei vielä nouse, mutta eipä tuota uskalla enää yksin töpselissä pitää.

Miksi kirjoitin tästä tänne? No ettei kukaan muu hanki tuollaista helvetinkonetta. Selkeä tyyppivika, sano!

M-A:n kanssa emme ole vielä päättäneet uuden kahvinkeittimen hankinnasta. Vanhempani sen sijaan tekivät jo ostopäätöksensä. Arvatteko jo, minkä ostivat? No Braunin tietysti! Kun siitä edellisestä jäi ihan toimiva varapannu vielä!

---

Samassa yhteydessä voisin mainita myös yhdestä Severin-merkkisestä kahvinkeittimestä, joka meillä oli inttiaikoina messissä (Severin valmistaa kaikista laitteista sen halvimman vaihtoehdon Prisma-myyntiin). Se unohtui yhden leirin ajaksi päälle, ja kun palasimme viikon jälkeen kasarmille, oli laitteesta jäljellä enää epämääräinen muovimöykky, josta lähti sähköjohto. Se oli siistiä!

Mats Sundin är homoseksuell

2006-10-30T12:19:00.000+02:00

Lauantaina Huuman paikan MTV3:n primetimessa otti Mikko Leppilammen ja Andre Wikströmin hostaama Nevada. Tekijöiden mukaan Nevada on "sekoitus legendaarisia Saturday Night Livea ja Monty Pythonia sekä lauantai-illan tv-viihdettä ja Las Vegasin viihdeshowta, jossa esiintyy Rat Pack". Ensimmäisen jakson perusteella kyseessä on kuitenkin sarja, jossa Mikko Leppilampi laulaa liian usein lahjoihinsa nähden ja Andre Wikström alisuoriutuu koomikkona.

Vaikkei sarja muuten mainintaa ansaitsisikaan, ensimmäisessä jaksossa oli yksi mieltä lämmittävä osio: tuotanto otti kantaa viimeisimpään kiekkoskandaaliin, jossa urheilutoimittaja Kaj Kunnas oli suorassa TV-lähetyksessä tapaillut suullaan Mats Sundinin nimen jälkeen sanan "homoseksuell" (kts. esim. Aftonbladet: Homo-attack på Sudden i Hockeykväll). Ohjelmassa nimittäin kutsuttiin lavalle mieskuoro, joka esitti sonaatin "Mats Sundin är homoseksuell". Tässä mainiossa laulussa otsakkeen lisäksi nostettiin esiin mm. tosiasia siitä, että "han är bög, han är jättebög" (B-osa).

Vaan eivätpä tainneet Nevadan tekijät arvata, että laulusta nousisi uusi skandaali, kuten Iltalehti tänään uutisoi. Ruotsalaiset ovat kuulemma suuttuneet Mats Sundinin pilkasta, sillä MTV3:n nettikeskustelussa lukuisat kommentoijat ovat määritelleet Nevadan laulun "typeräksi". Saku Tuominenkaan ei ole kommentoinut asiaa.

Tissit!

2006-10-26T13:10:00.000+03:00

Timsku oli löytänyt blogistani yhteneväisyyksiä eräisiin autolehtiin. Keskusteltuani markkinointipäällikköni kanssa tällaisten assosiaatioiden tarjoamista mahdollisuuksista, päätin hyödyntää mahdollisia synergioita lanseeraamalla tissit. Olkaa hyvät.

Firefox 2.0 vs. Internet Explorer 7

2006-10-26T12:21:00.000+03:00

Internet Explorer 7 ja Firefox 2.0 julkaistiin tässä kuussa. Parin vuoden ajan olen toiminut tiukkana Firefoxin puolustajana, mutta nyt päätin panna objektiiviset kiikarit silmäin päälle ja tarkastella näiden uutuuksien eroja.

Perustoiminnallisuus: Peruskäyttäjälle molempien selainten toiminnallisuus riittänee. IE tukee vihdoinkin sekä välilehtiä, erilaisia hakukoneita että RSS feedejä. Toisaalta Firefoxin välilehtitoiminnallisuus on hitusen kehittyneempi ja peruspaketissa onkin jo valmiiksi mukana muutama aiemmin laajennuspalikkoina tarjottu toiminnallisuus.

Lisäominaisuudet: IE:n erillinen zoom-nappula, joka näyttää tämänhetkisen zoomin prosentteina, on nasta. Firefoxissa on oikolukutoiminto (jonka suomalainen kytkee pois, ainakin jos joka toinen kirjoitettu teksti on suomea ja joka toinen englantia), "Live Titles" (jonkinlaiset elävät kirjanmerkit, saas nähdä, mitä tästä tulee) ja tuki ohjata tilatut RSS feedit erilliseen lukuohjelmaan.

Standardit: Acid2-testi sen kertoo: IE on yhä CSS tuessaan kaukana tuliketun takana (joskin Opera taitaa olla ainoa tuon testin kokonaan läpäissyt selain). Myöskään JavaScript tuki ei ole IE:ssä vieläkään kunnossa, joskin tehokkuusongelmat garbage collectionissa on ilmeisesti ratkaistu ainakin jollain tasolla.

Ulkoasu: Firefox näyttää samalta kuin ennenkin, tosin kuvakkeita on tuunattu hieman karkimmiksi. IE:n ulkoasu onkin uudistetumpi, mm. menupalkki ei oletuksena ole näkyvissä. Jollain sairaalla tavalla tykästyin IE:n yksinkertaistettuun ulkoasuun.

Käytettävyys: Jos ajatellaan esim. aloittelevaa tabien käyttäjää, IE7 on jopa parempi vaihtoehto: uuden tabin saa luotua tälle varatusta erillisestä painikkeesta, ja uuden "tyhjän" tabin pohjana on ohjeistus/selitys välilehtien toiminnasta. Käytännössä merkittäviä eroja ei kuitenkaan ole.

Tuomio: Olen nyt pari vuotta levittänyt Firefox ilosanomaa kaikille IE-käyttäjille. Vaikka IE7 jää yhä Firefoxin taakse (erityisesti standardeissa), se on mielestäni "riittävän hyvä" peruskäyttäjälle. Toisin sanoen, jos joku lähipiiristäni on jo ryhtynyt käyttämään IE7:aa, en todennäköisesti enää yritä käännyttää häntä, mutta vanhempien selainten käyttäjille tarjoan edelleen tiukasti Firefoxia. Tämä on ehkä moraalisesti väärä valinta, mutta olkoon.

Keskustelu:

Firefox vs. IE7 vahvistaa mielenkiintoisesti yhtä open source -kehitykseen liitettyä oletusta: avoimen lähdekoodin yhteisöt tuottavat enemmän ominaisuuksia paremmalla teknisellä laadulla, mutta käytettävyyden kehitykseen suuryritykset pystyvät tyypillisesti panostamaan enemmän. Toki voidaan argumentoida, että välilehtiä - jotka ylipäätään parantavat selailua merkittävästi - saatiin odottaa Microsoftilta vuosia. Itse näkisin kuitenkin välilehdet teknisenä featureinnovaationa niiden käyttöliittymäluonteesta riippumatta. Mielenkiintoista onkin se, että vaikka välilehdet saivat yhä suuremman merkityksen selailussa, vasta Microsoftin tuotteesta löytyi erillinen nappula välilehden luomiselle. Uskokaa tai älkää, esimerkiksi äitini ei etsi tiedosto-valikosta uuden tabin luovaa nappulaa saatika tajua painaa Ctrl-T. Lisäksi uuden tabin luonnista syntyvän tyhjän tilan käyttäminen ohjeistamiseen on aika nerokasta: se ei haittanne ketään, mutta pakottaa käyttäjän edes näkemään ohjeet.

En ole huomioinut arviossa ja kommenteissani juurikaan Operaa, Safaria tai pienempiä selaimia. Minulla ei ole niistä paria käyttökertaa suurempaa kokemusta, ja voi toki olla, että ne jyräävät joiltain osin Firefoxinkin. Vertailuni ei myöskään mennyt pintaa syvemmälle, kiinnitin huomiota vain selkeimpiin uudistuksiin ja eroihin. En uppoutunut myöskään tarkastelemaan add-on-markkinaa. Jättäkää siis toki kommentteja, jos haluatte laajentaa näkökulmaani.

Öisistä vieraista

2006-10-24T21:53:00.000+03:00

Juuri, kun olin viime yönä nukahtamassa, havahduin outoon kohinaan. Ikkunanverhojen välistä tulvi sisään kirkasta valkoista valoa, joten päätin nousta ihmettelemään, mikä mättää. Unenpöpperössä avasin parvekkeen oven, josta jo väsähtäneet silmäni saivat yliannostuksen luxeja. Joku oli pystyttänyt pihallemme valonheittimen.

Kun aivoni olivat saaneet laskettua yhteen pumppauksen äänet, pihalla lojuvat letkut, ison punaisen auton, jonka katolla on valonheitin sekä hassuihin kypäröihin pukeutuneet, ympäriinsä juoksentelevat miehet, ymmärsin katsovani paikallista (vapaa?)palokuntaa.

Lyhyen tilannearvion jälkeen totesin, että ei, nyt ei ole kyse tulipalosta, vaan päin vastoin: pihamme läpi virtaava joki oli tulvinut muutaman sadan metrin päässä talostamme, ja nuo urheat miehet pyrkivät siirtämään tulvavettä pihallamme olevaan lampeen kahdella (!) letkulla. Hetken ajan jaksoin valokuvata naapurustomme kautta aikain mielenkiintoisinta luonnonkatastrofia, mutta sitten päätin jatkaa unia. Tämä oli tyhmästi tehty, todetaan se heti tässä vaiheessa.

Juuri, kun olin uudestaan nukahtamassa, pihalta alkoi kuulua helvetillinen kolina ja pauke. Kylpytakki rotevan vartaloni suojaksi siis ja parvekkeelle kyyläämään taas. Ilmeisesti letkut eivät olleet riittäneet veden siirtoon, joten palokunta oli päättänyt kutsua paikalle kaivinkoneen kuljettajineen leventämään lammestamme lähtevää uomaa, jotta patoefekti pienenisi.

Vaikka olinkin hieman harmistunut (kello oli tässä vaiheessa n. 2 yöllä), kaivinkoneen touhu oli lopultakin ihan nastaa katsottavaa. Varsinkin siinä kohdassa, kun kuljettaja huomasi, ettei pääse ylös jorpakosta, päätin noutaa uudestaan kamerani.

Sitten sade loppui ja tulva hävisi.

YouTube Googlelle, osa 2

2006-10-11T17:12:00.000+03:00

Eilisessä merkinnässäni arvioin virheellisesti, että Googlen YouTube hankinta lopettaisi spekuloinnit siitä, voiko tuollaisen palvelun ylläpitäminen olla kannattavaa: radiota kuuntelemalla minulle paljastui, etteivät kaikki usko Googlen kykyyn kaupallistaa palvelua.

Ohjelma, jota kuuntelin, oli YleX:n aamupäivä, jonka asiantuntevat juontajat pohtivat sitä, miten Google saattoi tehdä kaupassa aika typerän sijoituksen, lähinnä perustuen kolmeen argumenttiin. Ensinnäkin, videoiden jakaminenhan on laitonta toimintaa, josta joku Ylen hallintoneuvoston johtaja (tjsp.) oli sanonut, että "kyllä sen pitäisi olla selvää, ettei toisen omaa saa varastaa". Toiseksi, palvelu ei tuota rahaa ja asiakkaatkin taitavat olla enemmän viehättyneitä siitä laittomasta puolesta, joka palveluun liittyy. Kolmanneksi, luulisi niiden muistavan IT-kuplan.

Ensimmäinen argumentti laillisuudesta on hankala. Jossakin jenkkicasessä pohdittiin muistaakseni ISP:n vastuuta tilanteessa, jossa käyttäjä laittaa nettiin materiaalia ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Lopputulos oli, ettei ISP ole vastuussa, kunhan pyydettäessä poistaa tiedostot ja harjoittaa kohtuullisissa määrin omavalvontaa. YouTube tekee molempia resurssiensa puitteissa, ja ymmärtääkseni tämän hetkinen käsitys on se, että lafka on tässä suhteessa rinnastettavissa ISP:hen. Vaikka tämä tulkinta osoittautuisikin vääräksi, uskon Googlen pystyvän ratkaisemaan tekijänoikeusongelmat mainosprovikkamallilla tai vastaavalla korvausmenettelyllä.

Toinen argumentti onkin sitten jo yksinkertaisesti tyhmä. Totta on, ettei YouTube nykyisellään tuota yhtään rahaa, mutta sillä on käsittämätön käyttöaste (oman ilmoituksensa mukaan n. 100 miljoonaa videolatausta vuorokaudessa) ja asiakaskunta, joka varmasti mahdollistaa erilaiset mainosliiketoimintamallit. Radiofilosofit pohtivat kieltämättä pidemmälle, että eikös se kaupallistuminen sitten aja ne (laittomuudesta viehättyneet) käyttäjät pois? Retorisena vastakysymyksenä voi vain heittää, että onko Googlen hakukone kuollut käyttäjien puutteeseen mainosten myötä? En myöskään ymmärrä pointtia siitä, että käyttäjät olisivat erityisen innostuneita palvelun laittomuudesta tai kapinallisuudesta, ainakin itse vierailen siellä sen sisällön vuoksi.

IT-kuplaan vetoaminen ylittääkin jo käsittämättömyyden rajan. Suurin osa kuplasta syntyi siitä, kun sijoittajat investoivat ideoihin, joiden takana ei ollut välttämättä mitään konkreettista, saatika olemassa olevaa asiakaskuntaa. Uskallan väittää, että palvelu, jonka kautta tavoittaa kymmeniä, jollei satoja miljoonia nettikäyttäjiä päivässä, on tuon hinnan väärtti (hinta ei muuten ole viidesosaakaan Googlen tämän vuoden liikevaihdosta).

Voi olla, ettei investointi maksa itseään takaisin ja koko YouTube kuihtuu pois ennen pitkää. Se on riski, joka liittyy liiketoimintaa. Omasta mielestäni hankinnan kritisointi yllä kuvatuilla "maalaisjärjen" argumenteilla ei kuitenkaan ole kantavaa.

Small print: En kuunnellut radio-ohjelmaa loppuun, joten en tiedä, mihin lopputulokseen juontajat päätyivät spekuloinnissaan. Tiedän myös, ettei YleX:n päiväohjelmien ajankohtaiskatsauksia kannattaisi välttämättä ottaa vakavasti: minun olisi ehkä kannattanut tyytyä hymähtelemään itsekseni, mutta halusin blogata, joten sain tästä hyvän tekosyyn. Aika pitkä merkintä tulikin.

YouTube Googlelle

2006-10-10T15:51:00.000+03:00

YouTuben hankinta oli mielenkiintoinen veto Googlelta. Ainakin se pisti lopun kahvipöytäkeskusteluille siitä, miten videoiden ilmaisjakaminen voi olla kannattavaa (jättimäiset kaistamaksut) saatika laillista, ja miten "kyllä se YouTuben taru pian päättyy". Google maksoi YouTubesta 1,65 miljardin dollarin edestä osakkeitaan, joten eivät omistajat aivan tyhjin käsin jääneet.

Itseäni kiinnostaa tässä kaupassa erityisesti se, mihin suuntaan YouTubea kehitetään jatkossa. Pressitiedotteen mukaan YouTube jatkaa omana mainiona palvelunaan, mutta toisaalta "kaupassa [YouTuben toimintaan] yhdistyy Googlen asiantuntemus informaation hallinnassa ja uusien Internet-mainostamisen mallien kehittämisessä". Yhtiöt aikovat myös yhdistää resurssinsa "seuraavan sukupolven mediapalvelun kehittämisessä".

Sitä, mihin tämä konkreettisesti johtaa, on varmaankin turha lähteä vielä arvailemaan. Siitä olen kuitenkin onnellinen, että YouTuben osti juuri Google, joka ei välttämättä pilaa toimivaa palvelua, vaan saa tehtyä siitä businestä hukuttamatta käyttäjää mainosroskaan.

Pikaruoka-angsti

2006-10-01T22:39:00.000+03:00

Kohdatessani tänään viidennen Hesburgerin valomainoksen päätin ajaa tien sivuun. En voimaan pahoin vaan koeostamaan Kebabrouheisen (2,95). Ajattelin säästää aikaa ja lihaksiani, joten ajoin miehekkäästi suoraan drive-in-kaistalle, jossa oli vain kaksi autoa edelläni. Toinen luukulla, ja toinen "tilauskaiuttimen" kohdalla. Kello oli 20.30.

Kello 20.40 jonossa toisena ollut auto sai tilauksensa tehtyä. Ajoin "tilauskaiuttimen" kohdalle ja avasin ikkunan. Radiossa soi Maija Vilkkumaa.

Kello 20.45 ensimmäisenä jonossa ollut sai tilauksensa luukusta. Laitoin ikkunaa pienemmälle, koska auton sisään satoi vettä. Edelläni ollut auto ajoi luukulle. Radiossa soi White Stripes.

Kello 20.50 minulta pyydettiin tilausta. "Kebabrouheinen, pelkkä hampurilainen", sanoin. "Ai kebab, vai?", miesääni vastasi. "Joo, sanoin takaisin". Radiosta kuului höpinää.

Kello 20.55 edelläni ollut auto sai tilauksensa luukusta. Ajoin luukulle. Sisällä oli kolme työntekijää, joilla vaikutti olevan kivaa ja lämmintä. Luukku ei auennut minulle. Radiossa soi Maj Karma.

Kello 21.00 luukku aukeaa. Suljen radion. "Sulleko oli tää Kebabi?", Harjoittelija-niminen kundi kysyy. Katson varmuuden vuoksi ympärilleni. Kyllä olen ainoa jonossa. "Joo", vastaan. Häiskä ojentaa kätensä, laitan siihen euron ja kakseuroa. "Multa on viissenttiset lopussa", kaveri sanoo. "Ei se mitään, anna vaan se hampurilainen, niin saat pitää sen". Ei käy. Joku mimmi juoksee hakemaan minulle vaihtorahaa.

Kello 21.05 saan ruokaa ja viissenttiä. "Sorry, että kesti, meillä on ollut vähän ruuhkaa", Harjoittelija pahoittelee. "Ei se mitään", vastaan.

Kello 21.10 tulen kotiin ja keksin (taas) liian myöhään, mitä viimeiseen replaan olisi pitänyt vastata: "Vompatti sentään, teillä kävi kolme asiakasta sisällä ja kolme autokaistalla puoleen tuntiin, ja teitä on - sormiapinan nimessä - kolme tyyppiä siellä kopissanne nostamassa tuplapalkkaa. Mitähän Heikki Salmela tähän sanoisi, häh? Vanha vihtori Papa Giovannikin tekee safkaa nopeammin!"

Kello 21.15 Kebabrouheisen sisältä löytyi jauhelihapihvi.

Edit 4.10.2006: Kirosanat korvattu kivemmillä termeillä yleisön pyynnöstä.

Google Ads - Mistä näitä sikiää?

2006-09-30T12:25:00.000+03:00

Hommasin tuon Google AdSensen sivulleni lähinnä kokeilumielessä: voiko tuollaisen systeemin kautta tällainen pienemmän piirin blogi ikinä tuottaa rahaa ylläpitäjälleen? Tähän kysymykseen en vielä osaa vastata, mutta kommentoinpa tuota järjestelmää muuten.

Systeemihän perustuu siihen, että jonkinlainen tekoäly käy läpi sivuille kirjoittamaani tekstiä ja pyrkii sen perusteella arvaamaan mainosaiheita, jotka sopisivat lukijakunnalleni mahdollisimman hyvin. Ihan fiksu keksintö, ja kun tarkastellaan Googlen liikevaihtoa, selkeästi myös kannattava.

Joinain hetkinä tulee kuitenkin sellainen tunne, että järjestelmään on koodattu jonkinlainen sarkastisuus- ja/tai vittuilu-moduuli. Vai mitä sanotte seuraavasta blogiini ilmestyneestä mainoksesta:

Onneksi voin lohduttautua sillä, että tämäkin mainos lienee suunnattu enemmän lukijoilleni kuin itselleni... ;)

Nokia N95 - Liian kuuma ohitettavaksi

2006-09-26T17:30:00.000+03:00

Nokian tänään julkistama multimediatietokone N95 oikeuttaa jo ko. termin käytön ja ylipäätäänkin Nseriesin erottamisen perinteisestä kännykkäkategoriasta. Miten kehtaan väittää tällaista? Viisi syytä:

Integroitu GPS ja kartta-/reitinhakusofta
5 megapikselin kamera Carl Zeissin linssillä ja mekaanisella sulkijalla
WLAN- ja HSDPA-yhteydet (käytännössä HSDPA = 1 Mbit/s tiedosiirto 3G-verkossa)
Suhteellisen pienikokoinen laite isolla näytöllä
3,5 mm plugi kuulokkeille

Suosittelen lehdistötiedotteen lukemista tai spekseihin tutustumista nseries.com:ssa, mikäli haluat saada laajemman käsityksen ko. laitteesta. Tuolta lehdistötiedotelinkin alta löytyy melko mielenkiintoisia tiedotteita myös mm. Nokian musakuvioihin liittyen.

Disclaimer: työskentelin viime kesänä otsikon tuotetta valmistavan yrityksen palveluksessa, millä lienee jonkin verran vaikutusta asenteisiini. Tätä laitetta kehtaan kuitenkin hehkuttaa täysin häpeilemättä ja täydestä sydämestä, ihan vaan teknologiafriikin ominaisuudessa.

Edit (11.4.2007 @ 10:00): Kiinnostaako N95:n kuvanlaatu? Katso lisää tuoreemmasta merkinnästäni!

Techno Trend C-1500 ensikokemuksia

2006-09-22T10:55:00.000+03:00

Olin jo pidemmän aikaa harkinnut DVB-C kortin hankkimista PC:hen, jotta yhdistettyyn makuu- ja työhuoneeseemme saisi telkkarin ja jotta koko talossa olisi edes yksi tallentava laite. Nettiforumien ja lehtien perusteella nämä laitteet olivat kuitenkin melko susia vielä puolisen vuotta sitten, ainakin kun mietitään seuraavia vaatimuksia:

DVB-C toiminnallisuus (maanpäällisessä verkossa tilanne parempi)
Ylen tekstitys toimii ja nauhoittuu
Kanavat saa viritettyä myös HTV:n verkossa
Järjestelmän saa toimimaan kohtuuvaivalla WinXP:ssä
Kortin oltava budget luokkaa (alle 100 e)
CI:n/Conax-lukijan oltava integroitu tai saatavilla laajennusosana

Viime viikolla selailin taas DVDplazan forumeita ja havaitsin, että nyt näyttäisi pari korttia olevan rauta- ja softapuolelta riittävässä kunnossa: toinen oli Twinhanin Cab-CI ja toinen Techno Trendin C-1500. Toiminnallisuudeltaan näissä korteissa vaikutti olevan muuten samat speksit, mutta Twinhanissa on CI-moduuli integroituna korttiin. Pistin tilaukseen kuitenkin Techno Trendin (CI saatavilla laajennuspalikkana), sillä plazalla melko moni oli raportoinut Twinhanin laatuongelmista. Forum-keskustelujen perusteella nämä TV-korttivalmistajat pitävät itseään edelleen puhtaina rautavalmistajina. Niinpä hankin myös 3rd party katseluohjelman DVBviewerin.

Eilen paketti sitten tuli kotiin, tässä ensikokemuksia:

Kortin asennus XP:hen onnistui vaikeuksitta, tosin olin hakenut netistä etukäteen BDA-ajurit
DVBviewerin asennus sujui myös kohtalaisesti DVDplazalla olevia asennusohjeita seuraten (täältä sai myös HTV:n asetukset)
Ainoana poikkeamana DVDplazan ohjeisiin: jostain syystä DVBviewer (3.5.0) ei kokonaan tunnistanut omaa korttiani (heitti joitain virheilmoituksia, jossain näkyi oikein, jossain ei). Tämä korjaantui kirjoittamalla kortin nimen (TechnoTrend BDA/DVB-C Tuner) kanavahaun laitekenttään. Mielenkiintoinen bugi.
Tämän jälkeen laite tuntui toimivan oikein, kanavat löytyivät helposti ja myös tekstitykset tuntuivat futaavan
Kortin mukana tullut kaukosäädin, tai todennäköisemmin sen IR-vastaanotin ei kuitenkaan vaikuttaisi toimivan kuin TT:n oman Media Center softan kanssa. Jotkut Linux-hörhöt ovat sen näemmä virittäneet omissa järjestelmissään kuntoon, mutta XP-käyttäjälle tästä ei ole iloa. Täytynee siis hankkia vielä uusi ja yhteensopiva IR-vastaanotin.

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, ennakkopelot huomioon ottaen. Apple-käyttäjät nauravat todennäköisesti partaansa tätä lukiessaan, mutta eipä tuolle kortille tullut postimaksuineen hintaakaan kuin 94 euroa.

Erityskiitokset vielä kortin myyneelle Koodin vuoksi -nettikaupalle, jonka tiedotus toimituksen eri vaiheissa oli ensiluokkaisen hyvää! Sain mm. kuulla heidän omien tavaratoimitustensa aikataulumuutoksista välittömästi, ja kyselyihini lähetystunnuksista ja kaukosäätimen toiminnasta vastattiin tunneissa.

Laturin hihna

2006-09-18T21:00:00.000+03:00

Miksi autovaraosia ei saa asutuskeskusten läheltä? Tämä oli päälimmäisenä mielessäni, kun aamulla koulumatka tyssäsi laturin hihnan katkeamiseen. Päädyin etsimään varaosaliikkeitä niin kännykälläni, vierailemalla huoltoasemalla (Leppävaaran Shellin myyjä: "ei meil oo ja ei noil lähishelleilkään oo, emmä tiiä, kai jostain kauempaa saa") kuin nettisurffailemallakin. Loppujen lopuksi matkustin julkisilla 40 minuuttia Suomenojan Biltemaan, normaalisti autolla matkan taittaisi alle vartissa. Jos joku vielä ihmettelee, mihin autoa tarvitsee pääkaupunkiseudulla, niin tässä vastaus: autotarvikeliikkeissä vierailuun!

Päätin samalla vaihtaa myös ohjaustehostimen hihnan. Biltemalle tästä pitkä miinus, sillä myivät minulle vääränmittaisen hihnan (muutaman sentin liian pitkä), vaikka "tarkistivat" oikean osan varaosaluettelostaan (toivat kuitenkin väärän, tsekkasin tyhmänä vasta kotona) JA annoin heille referenssinä vanhan hihnan. Onneksi tuo vanha ei kuitenkaan ollut vielä aivan risa, joten auto liikkuu taas. Nyt pitää enää arpoa, jaksanko käydä vaihtamassa väärän pois. Taloudellisesti ottaisin siinä takkiin bensojen ja ajan muodossa, olihan osan hinta kokonaista 3,5 €.

Caylus

2006-09-17T18:10:00.000+03:00

Tuoreimman Pelit-lehden innoittamana päädyin hankkimaan Cayluksen, mielenkiintoisen kaupunginrakennuslautapelin. Torstaina saatua peliä mökkiviikonlopun pelailtuani voin yhtyä Pelitin viiden tähden luokitukseen.

Netistä varmaan löytyy miljoonia sivuja, joissa selitetään enemmänkin tästä pelistä. Omat yleisluontoiset kommenttini ovat:

Fiilis tätä pelattaessa tuo mieleen Settlers of Catanin ja Puerto Ricon. Pelimekaniikka on kuitenkin originelli ja monipuolinen, ja alun sääntöepäselvyyksistä huolimatta selkeä.
Kyseessä on peli, jossa taito voittaa tuurin.
Yhteen kaksinpeliin menee helposti pari tuntia, vaikkei kierroksia älyttömän montaa olekaan, joten pikapeli ei taida olla vaihtoehto...

Mobiilionnea: Lähetysten seuranta

2006-09-14T14:36:00.000+03:00

Eilen tuli vastaan yksi näppärä käyttötapaus älypuhelimille ja multimediatietokoneille: postilähetysten seuranta ja lunastus. Kaupungilla pyöriessä voi avata sähköpostista tilatulle paketille kuuluvan seurantalinkin, ja mikäli niin hyvä tuuri olisi käynyt, että seurantasivuston mukaan paketti olisi jo postitoimipaikassa, voi sen käydä lunastamassa seurantakoodia vastaan.

Ei tämä varmasti ole syy hankkia kehittyneempää kännykkää, mutta mikäli tilailee enemmänkin tavaraa nettikaupoista ja lelut on valmiiksi olemassa, voi tällä helposti saada tuotteen lunastettua päivää aiemmin, ilman että tarvitsee käyttää oikeaa tietokonetta (=käydä välissä kotona).

Heja Sverige!

2006-09-12T11:06:00.000+03:00

Uusi blogi lisätty linkkilistaan. Ei mitään hajua, kenen blogi tuo on, mutta sen nimi tuo mieleen siskoni.

IKEA-kokemus vailla vertaa

2006-09-11T23:50:00.000+03:00

Kävin tänään IKEA:ssa ostamassa pari Karsten konttorituolia. Mallin olin valinnut jo pari viikkoa sitten, mutta silloin tämä uutuustuote oli valitettavasti lopussa. Ystävällinen myyjä kertoi kuitenkin jo tuolloin, että viikolla 36 niitä pitäisi tulla.

Kolme puhelinsoittoa ja ylimääräisen viikon odotus myöhemmin tavaraa oli kuulemma tullut, joten suuntasin autoni Vantaan IKEA:an, jossa näitä olisi enemmän kuin Espoossa. Ihan vaan kaiken varalta, jottei tulisi turha reissu.

Työtuoliosastolla tuotteessa oli kuitenkin lappu, jossa kerrottiin, että tuotteella on valitettavasti toimitusongelmia. Kiva juttu, myyjän puheille taas. Tämä myyjä tarkisti saldon tietokoneeltaan, varastossa pitäisi lapusta huolimatta olla 29 kpl jäljellä. Kun rupesin varmistelemaan tilannetta, hän soitti vielä varastoon tarkistaakseen tilanteen. Lopputulos oli vähintäänkin mielenkiintoinen: 29 tuolista vain yksi olisi saatavilla, muut oli kuulemma laitettu sellaiseen hyllyyn, ettei niitä turvallisuussyiden vuoksi saa hakea silloin, kun kauppa on auki. Call centerissä ei kuulemma aina olla ihan ajantasalla. Mikä lohdutus.

Vaikka kevyt vitutus olikin jo noussut, päätin ostaa sen ainoan tuolin, sillä toisihan sekin muutoksen parempaan (ainakin toiselle taloutemme jäsenistä). Yllätys varastossa olikin suuri, kun varastoduunari kertoi näitä olevan 29 saatavilla. Kerroin miehelle yläkerran tapahtumista ja kehoitin häntä varmistamaan tilanteen vielä. Ei kuulemma tarvitse, sillä nämä tulevat kyllä varmasti palveluvarastosta...

Ei siis muuta kuin kassan kautta palveluvaraston luukulle. Kymmenen minuutin päästä palveluvaraston tyyppi tuo minulle ... YHDEN TUOLIN! Tässä vaiheessa meinasin todella unohtaa, että olen pohjimmiltani herrasmies. Onneksi kaveri totesi nopeasti, että "toinen tuoli kuljetetaan kyllä heidän piikkiinsä kotiovelle mahdollisimman pian".

Tästä luxuspalvelusta tyytyväisenä päätin lähteä nostamaan maljan akvaviittiä köttbullareiden ja rouvani kera.

Tarinan opetus:

Maailman parhaimmaksi toimitusketjun ja logistiikan hallitsijaksikin tituleerattu yritys voi ryssiä joskus

ja ennen kaikkea

Toivo, että sinulle käy näin, kun olet ostamassa sohvaa

Kuin teknotrilleristä

2006-09-11T19:51:00.000+03:00

En ole ikinä nähnyt yhtä montaa poliisiautoa, kuin tunti sitten Tuusulanväylällä. Lentokentän risteyksen ja Ykkös-Kehän välillä jokaisessa liittymässä ja sillalla vilkkuivat sinivalot ja vastaan ajoi kolmen poliisiauton saattama limo. Yhteensä näin n. 15-20 poliisiautoa viiden kilsan matkalla.

Havainnot kirvoittivat spekuloimaan silloilla maleksivien autojen tarkoitusta, lopputulos pohdinnoille oli, että kyttäävät siellä salamurhaajien varalta. Tiedä häntä, mutta M-A totesi skenaarion olevan kuin suoraan jostain Ludlumin kirjasta. Siis snipereita silloille vaan.

Jännää.

Kevytkuulokkeet mp3-kuunteluun

2006-09-10T14:03:00.000+03:00

Saatuani viime viikolla Nokia N91:n "ikuisuuslainaan", päätin hankkia uudet kevytkuulokkeet, jotka kulkisivat kätevästi mukanani, olisivat äänenlaadultaan riittävän hyvät ja maksaisivat n. 30-50 euroa. Lisäsin (mahdottomaan) yhtälöön myös vaatimuksen siitä, että kuulokkeet saisivat olla suljetut, jottei niistä vuotaisi liikaa ääntä ympäristöön: en itse tykkää kuunnella muiden musiikkia julkisilla liikkuessani, joten miksi kiusaisin itsekään toisia. Raamatullinen lähestymistapa siis.

Alkukarsinnan suoritin näillä kriteereillä nettiarvosteluja lukien. Tämän perusteella potentiaalisimmiksi vaihtoehdoiksi nousivat Sennheiserin PX-200 ja AKG:n K 26 P mallit. Nettiarvostelut antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kevytkuulokkeiden joukossa suljettu design ei ole vättämättä kovin hyvä juttu, joten päätin ottaa loppusuoralle mukaan myös Sennheiserin PX-100 mallin, jota tituleerattiin Kossin legendaaristen PortaProitten veroiseksi malliksi (Koss tippui pois omista vaihtoehdoistani jo pelkästään typerän designinsa vuoksi). Molemmat Senut löytyivät lainaan työpaikalta ja AKG:t kaverilta, joten olin valmis aloittamaan käytännön vertailun.

Ensimmäisen testini tein Yamahan RX-V650 kotiteatterivahvistimella käyttäen "Pure Direct" tilaa, jossa laite kytkee esivahvistimen kokonaan pois ja syöttää ääntä ainoastaan pääteasteen kautta. Kuunneltuani tovin YUP:ta, DJBB:tä sekä Mr Oizoa (pitäähän sitä bassoakin saada), pystyin toteamaan seuraavaa: PX-100, testin halvin kuuloke rokkaa! Koko taajuusskaala kuului ainakin amatöörin korviin riittävän puhtaasti ja tasapainoisesti. PX-200 oli keski- ja yläpäästä melko lähellä PX-100:aa, mutta bassopuoli oli todellinen pettymys. Lussua meininkiä. K 26 P:n bassot puolestaan jyrisivät kuulokkeiden kokoon nähden kuin ukkonen, mutta keski- ja yläpäät jäivät tuhnuisiksi.

Toiseen testiini kytkin esiasteen päälle ja fiksailin hieman basso ja treble asetuksia. PX100:n kanssa näiden vääntelyllä ei ollut suurta merkitystä, sillä ääni oli tarpeeksi hyvä muutenkin. PX-200:n bassoja ei saanut riittävälle tasolle mitenkään, K 26 P:n bassoa vähentämällä puolestaan ääni muuttui hieman tasapainoisemmaksi.

Viimeisen testini suoritin "maasto-olosuhteissa" N91:llä. Laitteen äänenlaatu ei aivan yltänyt Yamon tasolle, mutta perussoundi oli kuitenkin hyvä. Jostain syystä PX-200 ei kärsinyt aivan yhtä paljon bassottomuudesta N91:n kanssa, liekö oletustaajuussäädöissä hieman bassovoittoisuutta. Yleisesti ottaen suuria eroja ensimmäisen testin havaintoihin ei kuitenkaan esiintynyt. Kun hylkäsin perussäädöt ja siirryin käyttämään laitteen yllättävän hyvää taajuuskorjainta, pystyin tasoittamaan testiyksilöiden välisiä eroja vähentämällä K 26 P:n bassotoistoa ja lisäämällä siihen hieman keskiääniä. Kokeilin samaa temppua myös PX-200:lla lisäämällä bassoa, mutta ilmeisesti N91:n vahvistin ei kovinkaan hyvin tästä selviä: varsinkin äänenvoimakkuutta nostettaessa ääni särkyi.

Jos tarkastellaan K 26 P:n ja PX-200:n heikkouksia ja vahvuuksia musiikkilajillisesti, havaitaan mielenkiintoisesti, että molemmat tuntuvat kärsivän eniten rokin kanssa, tosin eri syistä. Jarkko Martikaisen ja Robbie Williamsin lauluäänten vääristyminen K 26 P:n kanssa vitutti, ja PX-200:n bassojen munattomuus toi mieleen Cantores Minoresin.

Ulkoasultaan ja kuljetusmahdollisuuksiltaan Sennheiserit pieksevät AKG:n. Näppärä muovikotelo suojaa laitteita paremmin kuin pussukka, ja AKG:n korvien kohdalle tulevat "haitarit" näyttävät ainakin omaan makuuni typeriltä. Lisäksi Sennheisereiden pannan säätömahdollisuudet sopivat ainakin omaan makuuni paremmin.

Viimeinen testikriteerini oli kuulokkeiden äänieristys. Käytännössä PX-100 vuosi kaiken äänen, PX-200 oli käytännössä äänetön ja K 26 P suhteellisen hyvin eristetty. Tämä oli ikävä takaisku muuten ylivoimaisille PX-100:lle, ja tästä seuraa myös testini dualistinen lopputulos: mikäli haluat välttämättä suljetut kuulokkeet, osta AKG K 26 P. Muuten, osta PX-100:t. Ne ovat edulliset ja hinta-laatu-suhteeltaan lyömättömät kuulokkkeet.

Itse päädyin tinkimään äänieristyksestä, niinpä laukussani matkaavat tällä hetkellä upouudet PX-100:t.

Muiden mielipiteitä testikuulokkeista:

Blogi julkiseksi

2006-09-10T13:48:00.000+03:00

Jo lähes vuoden suljetulla sivustolla vaikuttanut Onnea Suomi -blogi muuttui tänään julkiseksi.

Onnea Suomi!